Huh, mikäs laitos se siinä on?! Uuden Aquadorin tyyli yllättää ensinäkemältä varmaan lähes jokaisen. Sen jälkeen silmä saattaa tottua, tai sitten ei. Räväkkään ulkonäköön joko ihastutaan tai vihastutaan.
Omaperäisen tyylin hyväksymiseen melkein alalla kuin alalla vaikuttaa myös se, onko tuote hyvä. Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella BMW:n uusi suunnittelija pisti tuulemaan. Myyntiin tuli aiempiin Bemareihin verrattuna hämmentävän näköiset 5- ja 7-sarjalaiset. Niiden ulkonäköoutous kuitenkin laimeni ja kääntyi voitoksi, kun autot olivat muuten hienoja ja edellä aikaansa.
35 AQ:lla on tarjolla vähän samanlainen tilanne. Se on valmiiksi todella suosittua merkkiä, mutta nyt uuden suunnittelijan käsialaa. Muun muassa Bellat ja Flipperit uudistanut norjalainen Espen Thorup on ottanut haasteen vastaan vähän isomman kokoluokan veneen kanssa. Aquadorhan on myös Bella-veneiden merkki, joten jatkumo oli luonteva.
Mutta onnistuuko Aquador tekemään ”BMW:t” ja nostamaan suosiotaan uudistumalla räväkästi? Veneissä se voi olla vaikeampaa, kun asiakaskunta matkaveneissä on usein perinteisempää. Luonnossa liikkuessa moni voi haluta veneen istuvan maisemaan harmonisen harmittomasti. Tämä ei tee sitä, vaan tekee numeron itsestään.
Silti toivottavasti tärkein menestystä määrittävä tekijä on se, onko vene hyvä.
Näppärää joystick-manööveerausta
35 AQ:n ulkonäössä on ehkä pieniä kaikuja Targan tyyppisistä keskihyttiklassikoista ja Axoparin tyyppisistä nykyveneistä. Niistä tuttua on ainakin pysty tuulilasi, mutta myös kohtalainen ympärikäveltävyys. 35 AQ:ssa tosin ympärikävely ei ole portaatonta. Matkavenetyyliin takana kierretään sohvaryhmä uimatasoa pitkin ja edessä noustaan korkealle yläkannelle.
Paras käytännöllisyysplussa moniin muihin – kuten kotimaiseen pääkilpailijaan Grandezza 34 OC:hen – verrattuna on kuskin liukuovi sivukannelle. Se auttaa tekemään AQ 35:stä melko helposti myös yksin käsiteltävän veneen. Styyrpuurin puolelle laituriin kylkikiinnittyessä voi nopsasti käydä laittamassa lepuuttajat ja laituriin tultaessa köydet, vaikkapa ensin vain keskiköyden.
Tätä manööveria helpottaa erityisesti vakiona Mercury TDi 260-heppaisten tuplamoottorien yhteydessä oleva joystick-ohjaus. Sillä venettä voi liikuttaa helposti vaikka suoraan sivuttain. Skyhook-toiminto taas auttaa pitämään veneen paikallaan tuulista ja virtauksista huolimatta. Tuplamoottorit kaasuttelevat ja vetolaitteet kääntelevät vinhasti niin että tämä toteutuisi.
Koeajossa rantauduinkin pienessä sivutuulessa kevyeen virtapaikkaan huippuhelposti. Ensin satama-altaaseen, jossa Skyhook päälle. Näin vene pysyy paikallaan ja keula oikeaan suuntaan sillä aikaa kun haen lepuuttajat takanurkan boksista ja solmin ne paikoilleen.
Jostain syystä lepuuttajalaatikko on paapuurin puolella. Niitä joutuu hakemaan kaukaa perän uimatason kautta kävellen, sillä kuskin liukuoven myötä kylkikiinnitykseen menee mieluummin aina styyrpuurin puolelle.
Sitten takaisin kuskin paikalle. Ajan joystickia eteen työntämällä hieman eteenpäin, kymmenen metrin päähän kylkikiinnityslaiturista. Sitten pysähdyn ja käännän joystickia pyörittämällä hieman vastapäivään. Näin veneen keula kääntyy hieman vasemmalle.
Kun olen laiturin suuntaisesti, työnnän joystickia oikealle, jolloin vene liikkuu hitaasti sivuttain oikealle. Lähestyn laituria suunnilleen oikeassa kulmassa. Sitä pystyy vielä hienosäätämään erikseen keulapotkurilla, joka jostain syystä on lisävaruste. Viimeiset pikku liikahdukset joystickistä laituria kohti, ja lepuuttajat hipaisevat laituria. Laitan Skyhookin päälle, jolloin vene pysyy paikallaan kun menen sitomaan köysiä.
Peräkiinnitykseen ajaminen onnistuu myös suunnilleen yhtä helposti. Sisältä kuskin paikalta ei näy uimatason perää, joten sitä varten on mentävä sivukannelle. Joystickia pystyy kätevästi käyttämään myös sivukannella seisten, jolloin uimatason ja laiturin etäisyyden näkee paremmin.
Isona miinuksena joystick on niin hyvin matkan varrella sivukannelle kävellessä, että siihen helposti osuu vahingossa. Osuessa Skyhook menee pois päältä ja vene on tuuliajolla. Tässä on oltava todella varovainen ja katsottava vielä lähtiessä perään, että eihän osunut ja onhan Skyhook päällä.
Tämä onkin ensimmäinen maistiainen 35 AQ:ssa toistuvasta dilemmasta. Moni asia on ihan huippunäppärä, mutta osittain kompastuu huolimattomaan toteutukseen.
Salonki laajenee ulos asti
Matkustajille sisäänkäynti uimatasolta on toimiva matalalta laiturilta. Iso miinus tosin on uimatason keskeltä perästä puuttuvat kaiteet. Sohvastakaan ei saa kiinni, mikäli perän kuomu on käytössä.
Korkeammilta laitureilta astutaan sivukansille, mutta kaiteiden yli: taittuvaa porttia ei ole missään kohtaa. Aivan keulastakin pääsee korkealta laiturilta askelman kautta keulakannelle.
Isohkoa keulakantta voi lisävarustepatjat laittamalla käyttää auringonottopaikkana. Keulassa on myös veneen kokoluokkaan sopivan valtava ankkuri- ja köysiboksi. Perää kohti johtaa paapuurin puolella kapeampi ja korkeampi sivukansi, jolla kävely on helppoa kaiteiden ansiosta. Styyrpuurin puolella sivukansi kulkee matalammalla ja siellä on se paljon kehuttu liukuovi.
Matkustajia ja satamavieraita ajatellen 35 AQ:n hienoin osa on ulos aukeava salonki. Perän sohvaryhmä ja pöytä ovat ulkona, mutta liukuovet avaamalla ne saa osaksi sisustan pöytäryhmää. Tuloksena on pitkä pöytä vähintään kuudelle ruokailijalle. Irtotuoleja lisäämällä voi saada kattauksen jopa kymmenelle. Istuma-asento on myös sopivan ryhdikäs ruokailua ajatellen, eli mikään röhnötyssohva tämä ei ole.
Lämpimän sään ratkaisu on ovien lisäksi myös takasohvaryhmän katto sähköllä auki. Se liikkuu sähköllä, samoin kuskin päällä oleva iso kattoikkuna.
Kylmällä säällä tai pienemmällä porukalla liikkuessa taas voi pitää liukuovet kiinni. Näin myös ajomelu vähenee. Ovet liikkuvat yksitellen, ja jokaisessa salpojen avaukset ja lukitukset pitää tehdä vaivalloisesti erikseen. Ovien sisäpuolelle jää pienempi taitettu pöytä ja istumatilaa mukavasti kolmelle.
Pentteri on tyyliltään melkein kuin nykyaikaisen kaupunkiyksiön keittiö. Pöytätilaa riittää jotenkuten ruoanlaittoon. Astiasto kuudelle, jääkaappi ja liesi ovat vakiona, uuni lisävarusteena. Makeavesisäiliö on 173-litrainen, lämminvesivaraaja 24-litrainen.
Mikäli kaipailee veneessä TV:n katselua, sellaisen voi laittaa keittiön päälle. Myös merimaisemien katselu onnistuu sohvaryhmältä mukavasti isojen alas asti jatkuvien sivuikkunoiden ansiosta. Eteenpäin tästä ei näe.
Eteenpäin katselua varten on kuskin vieressä paapuurin puolella olevat pari matkustuspaikkaa. Niiden edessä on karttapöydän kaltainen hukkatila. Siinä ei ole reunoja, joten oikein mitään ei voi säilyttää. Heti ensimmäisessä käännöksessä tavarat tipahtavat alakannelle vieviin portaisiin.
Arkiset ja pääosin toimivat asuintilat
Portaiden allakin on pikku säilytystilaa, eli kaikkea tilaa on pyritty hyötykäyttämään. Portaat tuntuvat halvoilta puunpalasilta. Sisusta ei muutenkaan tunnu kalliilta arvoveneeltä, vaan skandinaavisen arkisesti tehdyltä näppäryydeltä: kuin Ikealta.
WC-tila kunnon suihkuineen ja hyvine säilytystiloineen on hyvä esimerkki. Siinä pääsee kokoamaan ja taittelemaan. WC-asennosta käännellään pari tasoa ja suihkuseinää toiseen asentoon, jolloin muodostuu suihkutila. Huonona puolena sekä vessanpöntöllä istuja että suihkussa olija näkyy ovenraosta käytävälle…
Sekä vessan että makuuhyttien ovet nimittäin ovat suurpiirteisesti mitoitettuja liukuovia. Ne toivottavasti paranevat tuotannon edetessä – koeajoyksilö oli ensimmäinen valmistunut 35 AQ. Raosta kurkittavat ovet nimittäin voivat olla monella tapaa kiusallisia.
Makuuhyteistä keskihytissä on vaatekaappi, pikku sohva ja leveä mutta matala pistopunkka. Keulassa taas on oikein kunnon omistajan hytti. Siinä on korkeutta, tilan tuntua ja säilytystilaa mukavasti. Vaatekaappien lisäksi myös vuoteen alla on lokeroita. Muuten hyvät verhot eivät ainakaan koeajoyksilössä ulottuneet tuuletusikkunoihin asti, eli kovin pimeää ei saa.
Tunnelma on raikas ja moderni. Jos suosii sellaista kotonaan, viihtyy varmasti myös täällä. Jos taas perinteinen tummempisävyinen arvokkuus puhuttelee, moni muu venevalmistaja tarjoaa sitä – siitä jo aiemmin mainitusta Grandezzasta alkaen.
Matala katto ahdistaa
Kuskin paikalla huomaa heti monta hyvää asiaa ja muutaman huonon. Hyvinä puolina jo kehutut käynti liukuovesta sivukannelle ja joystick sekä yleisesti runsas ja hyvin käsillä oleva varustelu. Monitoiminäyttö – tai koeajoveneen lisävarusteiset kaksi näyttöä – on hyvin näkyvällä paraatipaikalla. Tilttiratti kääntyy haluttuun asentoon ja kaukohallintalaitteet ovat sopivassa paikassa niin seisten kuin istuen ajamiseen. Puhelimelle tai pikkutavaroille on hyvä lokero. Toisaalta mukiteline puuttuu.
Penkissä on tavallaan hyvä istua, tai laimeana se ei ainakaan pakota mihinkään istuma-asentoon. Toisaalta vauhdilla ajaessa ei istu tukevasti, vaan joutuu jännittämään. Takakeno selkänoja on tehty ehkä lähinnä hitaaseen kruisailuun.
Penkin pituussäätö on kamala. Kiskon juuressa oleva antiikkinen jäykkä salpa vapautetaan, sitten penkkiä voi töniä haluamaansa suuntaan. Tätä on vaikea tehdä penkissä istuen, joten mielellään säätö kerralla kuntoon ja se olisi siinä. Penkin etureunaa voi nostaa, mutta tämä on lähinnä läpikulkua tai seisten ajoa varten. Nostetun etureunan päällä istuen pää on jo katossa. Seisten kattoluukku auki taas keskimittainen näkee juuri ja juuri katon yli eteen, mutta ei taakse. Kattoluukku on siis lähinnä tuuletusta ja aurinkoa varten.
Ikävintä 35 AQ:n ajamisessa on kuitenkin huono näkyvyys ulos. Pysty matala tuulilasi on ihan todella matala. Lisäksi se on lämmitetty, joten sähkövastukset sumentavat sen pientä näkyvyyttä entisestään.
Veneen katto tulee vastaan todella matalalla, mikä vaikeuttaa näkyvyyttä myös sivuille. Paljon parjattua penkkiä ei saa säädettyä alemmas. Kaksimetriselle tilanne on varmaan jo lähes mahdoton, mutta itse 177-senttisenäkin jouduin jo kyyristelemään usein alemmas, että ikkunoista näki.
Liukuvauhdilla ajaessa ihan pienikin käännös saa veneen kallistumaan niin, että näkyvyys sivulle menetetään täysin. Sivutuulella trimmitasoja pitää käyttää jo senkin takia tarkasti, että saadaan kulkuasento, jossa näkee sivulta ulos. Kunnon käännös vasemmalle sentään avaa näkymän kattoluukusta…
Sitä kääntelyä tekeekin mielellään, sillä nyt alkaa veneen ehkä paras osuus: ajaminen. Tyylikkään sujuvasti liikkuvia pienempiä veneitä suunnitellut Espen Thorup on saanut samaa fiilistä myös tähän selvästi isompaan veneeseen.
