Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

  

Coastal Pro 2 - Jäillä vai ilman?

Coastal Pro 2 - Jäillä vai ilman?

Kaksimoottorisena ja kohtuukokoisena Coastal Pro on melkeinpä helppokäyttöinen, jos nyt ilmatyynyaluksesta voi niin sanoa...

Jos tarvitsee tai haluaa liikkua vesillä jäätilanteesta riippumatta, on joka tapauksessa haasteen edessä.

Veneet ovat parhaita, kunnes jäät estävät kulkemisen. Jään kunnolla kestäessä taas hyviä ovat lähes kaikki: autot, mönkijät, moottorikelkat, luistimet, potkukelkat, sukset, omat jalat… Ongelmat tulevat ihanneolosuhteiden välissä: kelirikkoaikana, virtapaikassa tai huonona jäätalvena.

Kun pitää pystyä liikkumaan sekä vaihtelevissa jäissä että vesissä, mennään hydrokopterien ja ilmatyynyalusten puolelle. Molemmat vetävät ilmassa pyörivällä potkurilla, joten ajoalustalla ei ole väliä. Toisaalta äänekkäiden ilmapotkurien takia talvisessa saaristossa kyllä kuuluu, kun joku näillä liikkuu…

Hydrokopteri on teknisesti simppelimpi, mutta liikkeiltään raskaampi. Ilmatyynyalus taas on kevytliikkeinen, ajamisen kannalta joskus liiankin kevyesti liukuva. Tekniikka ja ylläpito ovat myös monimutkaisempia. Toisaalta pienen kitkan ansiosta kulutus pysyy kohtuullisena.

Helppoa talviliikkuminen ei siis ole kuitenkaan. Olisiko tässä silti käsillä vähiten vaikea ratkaisu? Coastal Prossa yhdistyvät sekä avonaisen pikkuilmatyynyn että kunnon kaksimoottorisen käsiteltävyyshyödyt.

Ison valmistajan British Hovercraftin ilmatyynyalus sanoo olevansa sopiva jopa ammattikäyttöön. Suomalainen maahantuoja RAF Hovercraft on sekin myynyt jo yhden pelastuslaitokselle, mutta pitää saariston yrittäjiä ja yksityishenkilöitä myös potentiaalisina asiakasryhminä. Suunnataanpa pettävälle jäälle.

Nostoa ja työntöä

Coastal Pro 2 - Jäillä vai ilman?

Coastal Pron ja muidenkin ilmatyynyalusten tapauksessa kaksimoottorisuus tarkoittaa, että nostoon ja työntöön on omat moottorinsa.

Yksimoottorisessa molemmat hoituvat samalla perässä olevalla koneella. Osa ilmasta ohjataan silloin laitteen alle, osa työntöön. Kaasua pitää painaa koko ajan aika paljon, jotta laite pysyisi edes ilmassa. Tästä kaasuttelusta seuraa kova meteli. Hidastaminen ilman laitteen tipahtamista alas on myös yksimoottorisella hankalampaa.

Kaksimoottorinen kuulostaa ajatuksena kätevämmältä. Työntömoottori on perässä ja se pyörittää potkuritunnelin suurta propellia. Nostomoottori taas on edessä, ja se pyörittää pienemmällä ”tuulettimella” ulkoilmaa voimalla laitteen helman segmenttipusseihin.

Coastal Pro 2:ssa on nyt uutuutena työntömoottorina polttoaineensuihkutuksella varustettu nelitahtinen Briggs & Stratton Vanguard, josta irtoaa 37 hevosvoimaa. Nostomoottori taas on kaasarikone, saman valmistajan 18,5-hevosvoimainen. Molemmat ovat ilmajäähdytteisiä. Varsinkin nostomoottori kuulostaa ruohonleikkurilta, koska tällaisia käytetään niissäkin.

Molemmille moottoreille on omat avaimensa, sähköstarttinsa, kaasunsa ja kierroslukumittarinsa. Akku ja bensatankki taas ovat molemmille yhteisiä.

Istutaanpa kuskin jockey-penkille ohjaustangon ääreen ja käännetään avaimista koneet käyntiin. Ääntä on sen verran, että korvatulpat ovat ajossa erittäin suositeltavia. Sama koskee todella lämmintä pukeutumista, jolla pärjää hätätilanteissakin. Käytännössä ainoa turvallinen on kylmältä vedeltä suojaava kuiva-/pelastautumispuku.

Satama- tai parkkipaikkamanöövereissä voi olla syytä käyttää aluksi pelkkää nostomoottoria. Hieman kaasua sillä, niin laite nousee patjoilleen ja sitä pystyy kääntelemään ulkoa päin kevyesti käsin. Tasaisella pinnalla tämä on helppoa. Mäessä taas laite lähtee luisumaan alamäkeen, joten loiviakin mäkiä pitää välttää. Hyötyä luisumisesta on lähinnä trailerilta luiskaa alas liu’uttaessa.

Käsittely vaatii pientä käyttökoulutusta ja ennakointia. Manööverit ja trailerointi erikoisvalmisteiselle ilmatyynyalustrailerille onnistuvat juuri ja juuri yksin. Kaksin on selvästi helpompaa.

Jäällä kepeimmillään ja parhaimmillaan

Itse ajaminen taas on melkeinpä helpointa yksin. Kevyellä kuormalla laite tarvitsee vähemmän nostetta, joten nostomoottoria ei tarvitse huudattaa aivan täysillä. Noin 3000 kierrosta riittää, kuskin painosta riippuen. Porukalla tarvitsee lähemmäs 4000: se kuulostaa jo aivan erilaiselta.

Liikkeelle lähtiessä aluksi käännetään vasemman kahvan juuressa olevaa nostomoottorin kaasua. Kun on löydetty sopivat kierrokset, jolla ollaan patjojen päällä, kaasun voi jättää paikalleen siihen asentoon. Nostomoottorin kaasuun ei välttämättä tarvitse koskea matkan aikana. Keulan ruohonleikkuriääni siis pysyy vakiona, mikä tuntuu aluksi hämäävältä, mutta siihen tottuu.

Ensin voi myös mennä hetki aikaa löytää oikeat kierrokset, joilla nostoa on riittävästi. Sitä ei näe aluksen kuskin paikalta oikein mitenkään. Ulkoa käsin apurit voivat arvioida, näyttävätkö helman segmenttipussit täysiltä. Samoin jos maa meinaa tuntua, ollaan liian löysillä ilmoilla ja pienillä kierroksilla. Tällä kuuluu leijua ilman tuntumaa alustaan.

Kun ollaan patjojen päällä ja keula on käännetty käsin kuta kuinkin menosuuntaan, voidaan pistää työntöä. Oikealla kädellä oleva työntömoottorin kaasu on moottoripyörämäinen jatkuvasti käännettävä.

Liikkeelle lähdetään hieman empien, mutta sitten vauhti kiihtyy ja jatkaa kiihtymistään. Varsinkin jäällä tämä korostuu. Työntömoottorin kaasua voi höllätä huomattavasti, mutta vauhti pysyy. Vaikka kaasun päästäisi kokonaan, pysähtymiseen voi mennä jäällä satoja metrejä tai jopa kilometri.

20 solmun vauhti on jäällä jo aika hurja, vaikka huiput olisivat vielä suunnilleen tuplat tästä. Ohjattavuutta on todella vähän, joten mahdollisia esteitä on vaikea väistää. Parinkymmenen sentin jääkalikat vielä ylitetään, korkeammat esteet osuvat läpi.

Varsinaisia jarruja ei ole. Periaatteessa hätäpysähdyksen voisi tehdä tipauttamalla laite jään pintaan vähentämällä nostomoottorin kaasua. Tällöin laitteen pitää olla suorassa, ettei se kippaa kyljen kautta ympäri. Temppu voi myös rikkoa ilmapusseja ja naarmuttaa lasikuituisen aluksen pohjaa, vaikka se onkin tuuman paksuisella kevlarkennolla vahvistettu.

Nopein turvallinen tapa pysähtyä on tehdä vauhdissa nopea käännös menosuuntaan ja sitten painaa kaasua. Tällöin matkaa ei tarvita sataa metriäkään, sivusuuntaista tilaa kylläkin.

Kääntäminen tehdään potkuritunnelin perässä olevia peräsimiä ohjaustangolla kääntämällä. Vaikutus tehostuu siirtämällä omaa painoaan kääntymissuunnan etunurkkaan. Hitaassa vauhdissa tai paikaltaan lähtiessä etunurkan voi ronskilla painonsiirrolla käytännössä tömäyttää maahan. Alusta voi pyörittää tähän muodostuvan akselin ympäri käytännössä paikallaan.

Harjoittelun jälkeen tilaa ei siis välttämättä tarvitse niin paljoa… ellei ole tuulista tai olla vedessä. Näissä tilanteissa ilmatyynyalus ei olekaan niin kepeän suvereeni kuin tyynellä kelillä jäällä.

Tuulen viemää ja vesipatsastelevaa

Tuuli on ilmatyynyaluksen pahimpia vihollisia. Kevyesti tyynyillä leijaileva alus lähtee tuulen mukaan mihin suuntaan tahansa. Veto tapahtuu myös suhteessa ilmaan: vastatuulessa on hidasta, myötätuulessa liiankin joutuisaa. Sivutuulessa pitää ajaa vinosti, keula menosuunnan ja tuulen välillä.

Kaksimoottorisuus helpottaa ajamista jossain määrin verrattuna yksimoottorisiin. Laitteella voi ajaa hiljaa tai jopa pysyä paikallaan ilmatyynyjen varassa. Tuuli kyllä pyrkii silloinkin viemään mukanaan. Ihan helppoa ajaminen ei ole.

Kahdella moottorilla pystyy kyllä kikkailemaan. Ahtaaseen tai tarkkaan paikkaan tullessa ensin hidastetaan vauhti kokonaan pois ja tipautetaan nostomoottorista kaasu pois. Silloin laskeudutaan aivan paikalleen pohjan varaan, eikä olla enää tuulen vietävinä. Sitten nostetaan nostomoottorilla hieman, jolloin liikahdetaan joko tuulen tai työntömoottorin avulla johonkin suuntaan. Näitä hivuttamisia voi tehdä jopa kymmenien senttien tarkkuudella. Näin pelastustehtävät tai tarkat rantautumiset onnistuvat, kun on hieman ensin harjoitellut.

Jäällä ajon jälkeen on jännää suunnata veteen. Sen luulisi olevan helpompaa, mutta itse asiassa ei ole.

Jään rajalta veteen ajo jännittää ensikertalaista, mutta noste toimii vedessä käytännössä yhtä hyvin kuin jäälläkin. Laite myös kelluu, joten nostomoottoria ei ole pakko käyttää koko ajan.

Häiritsevin ongelma on veden roiskiminen hitaassa vauhdissa. Segmenttipussit väräjävät niin, että niiden välistä vesi nousee isona patsaana ilmaan. Nostomoottoria pitääkin käyttää vedessä säästeliäästi, eli hidasta ajoa tehdä ilman sitä. Silloin toisaalta matka eteneekin todella tahmeasti.

Näin parhaat vauhdit vedessä ovat joko tosi hitaasti tai lujaa. Välivaihtoehdoissa kastuu. Kesäkeleissä veneväylillä ilmatyynyalus ei siis ole parhaimmillaan, myöskään kovan äänen ja epätarkan ajettavuuden takia.

Vaikeuksia on enemmän kuin veneessä. Kun potkuri työskentelee ilman kanssa, tuulet vaikuttavat liikkumiseen isosti. Aallot ja virtaukset tekevät myös omat temppunsa, mutta toisin kuin veneellä, tämän potkurilla ei voi taistella niitä vastaan.

Kun on suhteellisen tyyntä, meno alkaa maistua kovemmassa vauhdissa vedessäkin. Ajossa on hupaisaa irtonaisuutta, ja vedessäkin voi tehdä jäällä ajamisen kaltaisia huiman hassuja sivuluisuja.

Keli rikkoo

Ajan vedestä takaisin ohuelle jääpeitteelle. Se on niin ohutta, että ilmatyynyaluksen keveydestä huolimatta se alkaa sortua alta. Tällaisissa jäissä ei tule normaalisti liikuttua, joten tätäkään näytelmää harvoin näkee.

Jäät hajoavat lautoiksi, mutta Coastal Pron ohjaimissa leijuskelee niiden päällä lähes autuaan tietämättömänä ajoalustan muutoksista. Vasta kun on kunnolla vedessä, sen huomaa vesiroiskeista ja mahdollisista aalloista.

Vaihtelevat jääolosuhte

  • Coastal Pro 2 - Jäillä vai ilman?
  • Coastal Pro 2 - Jäillä vai ilman?

ilmatyynyaluksen ominta osaamista, ja niissä toiminta on eittämättä suvereenin tuntuista. Irtonaisia ja teräviä jääkalikoita pitää kuitenkin varoa. Ne voivat tehdä tuhoa, tai ainakin irrottaa segmenttipusseja kiinnityksistään.

Nämä ilmapussit ovat nimittäin kiinni simppeleillä nippusiteillä, missä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena nippusiteet toimivat ”sulakkeina”: ne katkeavat ennen kuin itse ilmapussille ehtii tapahtua mitään. Huonona puolena on, että niitä sitten irtoileekin aina välillä. Kolme kertaa olen ajanut tällaista ratkaisua käyttävällä ilmatyynyaluksella ja joka kerta nippusiteitä on katkennut.

Yhden ilmapussin irtoaminen toiminnasta ei vielä ajossa paljoa tunnu. Tällä kertaa lähti kuitenkin kaksi vierekkäistä oikeasta takanurkasta. Se vaikeutti ajoa jo jonkin verran.

Korjaus onnistuu maastossa jotenkuten. Mennään maahan makaamaan ja sitten puolisokkona kädet helman alle kiinnittelemään uusia nippusiteitä tilalle. Hieman mukavampaa operaatiosta tulee, jos onnistuu vähänkin tunkkaamaan laitetta ilmaan.

Coastal Pro vaatii siis tiettyä tee-se-itse-otetta. Yllätyksiä voi tulla, ja on kätevintä, jos ne voi korjata itse. Takuut eivät toimi kuten kuluttajatuotteissa on totuttu.

Tämä siitä huolimatta, että laite on ilmatyynyalusmaailmassa melkeinpä moderni. Työntömoottori on uusi polttoaineensuihkutuksella varustettu ja ilmatyynyalukseksi kohtuullisen hiljainen. Silti ääntä on paljon. Laitteessa on sisäänrakennettu GPS nopeusmittaria ja kompassia varten. Silti karttaplotteria, VHF:ää tai vastaavia ei kuulu varustukseen, eikä niille myöskään ole kovin luontevaa paikkaa.

Parhaimmillaan Coastal Pro onkin lyhyehkön tutun välin talvisena yhteysaluksena. Sillä kulkee tarvittaessa kolme painavaa tai neljä kevyttä ihmistä. Tavaraa menee huonommin, avotiloissa takana tankin vieressä pari putkikassia. Nekin voivat kastua vesiroiskeista. Penkin alla on vain aivan minimaalinen säilytystila akun vieressä.

Monessa ammattikäytössä kätevämpi voisikin olla isompi ilmatyynyalus tilavilla lämmitettävillä sisätiloilla. Hinnat karkaavat kuitenkin aivan eri sfääreihin kuin Coastal Prossa, joka jää ALV-vähennyksen jälkeen karvan alle 30 000 euron. Jos pitenevä liikkumiskausi on tämän arvoinen tai muuten tykkää liikkua astetta erikoisemmalla härvelillä, niin siitä sitten vaan.

Raimo Tengvall, kuvat Arto Rusanen

British Hovercraft / RAF Hovercraft Coastal Pro 2

Pituus:4,30 m
Leveys:2,10 m
Kuivapaino:325 kg
Matkustajia:3-4 hlö
Moottorit:työntö B&S V2 EFI, 37 hv; nosto B&S 18,5 hv
Hinta:36 900€
Raimo Tengvall
Raimo Tengvall on auto- ja veneilytoimittaja, joka nauttii raittiista ilmasta. Oma auto onkin hiuksia sopivasti pörryttävä Smart Roadster. Kauppakassina on Hyundai i10. Unelmissa on hienompiakin kulkuneuvoja, mutta oikeastaan mikä tahansa kulkupeli miellyttää, jos se saa matkan tuntumaan tärkeämmältä kuin määränpään.

Kommentit

Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin
Nettivene.com
mobiililaitteissa