Diili on kieltämättä houkutteleva. Alle 200 euron sähköperämoottori osuu silmään halpatavaratalossa. Sehän menisi sopivasti pikku kumiveneen tai soutuveneen perään. Onko halpakoneesta mihinkään?
Näistä kutkuttavimmista sähkömoottoritarjouksista yleisin lienee Minn Kota Endura C2. Sitä myydään esimerkiksi Clas Ohlson-, Hong Kong- ja Motonet-tavarataloissa sekä useissa verkkokaupoissa.
Testatun Endura C2 34 -mallin hinta pyörii 190-200 euron tienoilla. Hieman pienemmän työntövoiman C2 30 virtoaa noin 170 eurolla. Tätä hintaluokkaahan kokeilee melkein jo vain kokeilemisen ilosta!
Tämä juttukin tehtiin tavallisesta poiketen ostamalla testimoottori kaupasta kuin kuka tahansa. Yleensähän lehdistön koeajolaitteet lainataan valmistajilta tai maahantuojilta, mutta nyt kokeiltiin tällaista lähestymistä.
Isosti vaihtoehtoja, ja isompiakin
Varsinkin edullisemmissa sähköperämoottoreissa ilmoitetaan tehon sijaan usein työntövoima paunoina (lbs). Kalliimmissa taas usein ilmoitetaan teho watteina.
Esimerkiksi Minn Kota suosittelee ”vähintään 2 lbs työntövoimaa veneen massan jokaiselle 100 lbs:lle”. Suomeksi siis työntövoiman pitää olla vähintään 1/50 veneen massasta.
Minn Kotan esimerkissä 1 000 kg (2204 lbs) painava vene tarvitsee siis uistelumoottorikseen vähintään 20 kg (n. 45 lbs) työntövoimaisen koneen. Tässä pitää ottaa huomioon veneen aivan koko massa, matkustajineen ja bensamoottoreineen kaikkineen.
Pienempi soutuvene, joka painaa matkustajineen 500 kg, pärjää näin ollen puolella tästä, eli noin 22 lbs riittää. Käytännössä Minn Kotan pienin Endura C2 30 on soutuvenekäyttöön riittävä. Tämä testattu C2 34 riittäisi 770-kiloisen veneen liikuttamiseen normaaliolosuhteissa, tietysti kovia tuulia ja virtauksia lukuunottamatta.
Minn Kota on amerikkalainen valmistaja, joka on tehnyt sähköisiä uistelumoottoreita jo reilut 80 vuotta. Idea ei siis ole mitenkään uusi, vaikka nämä sähköisen liikkumisen buumin myötä juuri nyt yleistyvätkin. Edullinen hinta ei siis tule halvasta kopiolaadusta, vaan pitkälle hiotusta yksinkertaisuudesta ja valtavista valmistussarjoista.
Hifistelyyn on sitten vaikka millaisia mahdollisuuksia, kuten veneen keulaan laitettavia kauko-ohjattavia sähkömoottoreita. Aktiiviset heittokalastajat ovatkin kovasti innostuneet niistä. Hienommat sähkö- ja keulamoottorit ovat ihan oman juttunsa aihe, tässä keskitytään hinnat alkaen -osastoon.
Tekevät halpoja sähkömoottoreita lukuisat muutkin, myös bensaperämoottoripuolelta tutut valmistajat. Hinnat ovat samaa luokkaa Minn Kotan kanssa. Näitä noin 30 lbs (13,6 kg) työntäviä, soutuveneisiin sopivia ovat esimerkiksi Yamaha M12, suositushinta 199 euroa ja Mercury/MotorGuide R3-30HT, kampanjahinta 189 euroa.
Vertailun vuoksi pienen soutuveneen perään sopivat 2,5-heppaiset bensaperämoottorit maksavat noin 600-1000 euroa. Hurjasti halvempi sähkömoottori kyllä houkuttaa säästämään niin rahaa kuin meluakin.
Kamppeet ostoskärryyn ja asentamaan
Halpa ostohinta ei aina olekaan aivan niin halpa kuin itse sähköperämoottorin hintalappu. Sen lisäksi halvemmissa malleissa tarvitaan ainakin erillinen 12 V akku. Joissain kalliimmissa malleissa akku on integroituna moottoriin.
Akun on syytä olla venekäyttöön tarkoitettu. Veneakku kestää keinumista, iskuja ja tyhjäksi ajamista paremmin kuin auton akku. Hintaero on vain kympin tai pari vastaavaan auton akkuun. Halvan 60 Ah veneakun saa selvästi alle satasella.
Akulle tarvitaan akkulaturi, jollei sellaista taloudessa jo ole. Siihen menee vähintään pari-kolmekymppiä. Myös akkulaatikko on hyvä olla akun suojana veneessä, eikä sellaiseen mene kuin reilu kymppi.
Minn Kota Endura C2:n tapauksessa moottorista tulevat sähköjohdot ovat pahuksen lyhyet, noin metrin mittaiset. Niitä pitää joko jatkaa tai sitten sijoittaa akku mahdollisimman lähelle moottoria.
Johtojen kiinnittämiseen akkuun tarvitaan vielä akkukengät. Testiin hankittiin kätevällä pikalukituksella olevat mallit, jotka on helppo vain napsaista paikalleen, kun akku tuodaan latauksesta veneeseen.
Pikkuveneen koko sähköistys tulee näin maksamaan akkuineen vähän alle tai yli 300 euroa riippuen siitä, millaisen akun ostaa ja mitä kamppeita on jo valmiina. Tärkein on tietysti itse vene…
Testissämme se oli reilun kymmenen vuoden ikäinen Terhi Saiman, Suomen myydyin soutuvene. Hitusen reilut 100 kiloa painava kapea vene liikkuu kevyesti soutamalla tai pienelläkin moottoriteholla. Bensakoneissa moottorisuositus on 2-4 hv.
Minn Kotan sähkömoottorin asennus veneen perään onnistuu ilman työkaluja. Moottori on myös sen verran kevyt, että sen tekee yksinkin.
Joitain pikku haasteita voi tulla veneen rakenteesta riippuen. Terhin tapauksessa takapenkin luukkua ei saanut kunnolla auki moottorin ollessa paikallaan. Luukun alla olleen akun irrottamiseksi piti samalla irrottaa moottorikin. Tässä kohtaa apukäsistä oli hyötyä.
Potkuriosan – jossa itse moottori sijaitsee – pitää olla vähintään 30 senttiä veden pinnan alla, jotta se vetää kunnolla. Asentaessa pitää muistaa säätää korkeus niin, että moottori tosiaan laskeutuu riittävän alas. Kaikki tämä onneksi onnistuu helposti keneltä tahansa ja mukana tulee myös asialliset ohjeet.
Rauhallisesti vesillä
Ajaminen on helppoa, eikä vaadi kummoista opetusta. Kahvasta käännettäviä ”vaihteita” eli kaasun asentoja on 5 eteen ja 3 taakse. Keskellä kahva on off-asennossa. Ohjaus tapahtuu tuttuun perämoottorityyliin tästä kahvasta. Koneen ylös ja alas kippaus tehdään painamalla pikku lukitussalpa alas. Samasta salvasta säädetään moottorin kulma oikeaksi, normaaliajossa pystysuoraan.
Ainoa nappi ja näyttö moottorissa kertoo akun varaustilasta. Se valitettavasti toimii vain moottorin ollessa off-tilassa. Akun varauksen tsekatakseen pitää siis pysähtyä.
Siinäpä oikeastaan kaikki mitä ajamiseen tarvitsee tietää. Sähkömoottoriveneen voi siis moottorin puolesta antaa varsin hyvillä mielin vaikka lasten käyttöön.
Soutamiseen tottuneelle sähkömoottori tuntuu todella leppoisalta luksukselta. Vene liikkuu tasaisen miellyttävästi ja vaivattomasti.
Soutaakin voi myös moottorin kanssa, jos edelleen haluaa jumppailla, mutta saada samalla hieman apuja. Silloin vain laitetaan kone osoittamaan suoraan ja mennään soutupenkille. kannattaa mennä pienemmillä tehoilla, asennoissa 1 tai 2. Akku kestää pidempään ja soudusta on hyötyä.
5-asennolla ainakin Terhi Saiman liikkui yhden ja kahden hengen kuormilla niin, ettei soudulla enää oikein saanut lisävauhtia. Ilman soutua oli 6-7 km/h, soutaessa sen sai nousemaan noin 8 km/h:iin.
Luontevampaa on mennä pelkällä moottorilla. Silloin 5-asento on hyvä nopeampaan ajoon, ja vene meni reilua kävelyvauhtia. Leppoisaan ihan vain vesillä oloon ja uisteluun taas 1-asento toimii. Silloinkin vauhtia oli noin 2-3 km/h, eli ihan paikallaan ei oltu. Ääni oli todella hiljainen, tuskin edes kuultavissa muuta kuin moottorin vieressä, ja akku kestää tässä asennossa useita tunteja.
Kovemmassa vauhdissa akku taas tyhjenee selvästi nopeammin. 5-asennossa päästiin 62 Ah akulla enää 1 h 45 min ja 9 kilometriä, Terhi Saimanilla ja kahden hengen kuormalla. Viimeiset kymmenen minuuttia meno alkoi selvästi hyytyä, joten tiesi alkaa valmistautua soutamiseen.
Kokonaisuutena sähkömoottori on pätevä peli soutuveneen perään pienemmällä järvellä tai pienimuotoisessa käytössä. Vauhdin hurmaa ei tällaisella halvalla sähkömoottorilla (uistelumoottorilla) saa, joten siihen on edelleen bensakäyttöiset versiot tai selvästi isomman kaliiperin sähkömoottorit.
Rauhalliseen luonnosta nauttimiseen taas pikku sähkömoottori on aivan mahtava. Siinä missä perinteisesti on tottunut hiljaisuuden alkavan silloin kun kone sammutetaan ja siirrytään soutamaan, sähköllä käy toisin päin.
Sähköllä meno on hiljaisempaa ja miellyttävämpää kuin soutu. Sähköllä voi keskittyä luonnosta tai hyvästä seurasta nauttimiseen.
Raimo Tengvall
