Luettu 9 424   0

Outboard Museumin perämoottorikokoelma mykistää venefriikin

Outboard Museumin perämoottorikokoelma mykistää venefriikin

Sata vuotta perämoottorien historiaa sisältää ällistyttävän määrän merkkejä, malleja ja kokeiluja.

Suomi on aina ollut suuri veneilymaa. Veneitä täällä on valmistettu paljon iät ja ajat. Viime vuosikymmenet niistä iso osa on kulkenut perämoottorilla.

Jos veneet ovat aina olleet lähinnä kotimaista tekoa, niin moottorit taas ovat olleet enimmäkseen tuontitavaraa. Ehkä juuri siksi tänne on hankittu aikojen saatossa valtavasti erilaisia perämoottoreita. Niistä huomattava otos on nyt tässä silmiemme edessä Nils ”Nisse” Häggblomin isännöimässä Outboard Museumissa.

Lähes 500 moottorin kokoelma on tiettävästi maailman kolmen suurimman merkkiriippumattoman perämoottorikokoelman joukossa. Se on niin iso, että kaikki eivät ole mahtuneet yhteen paikkaan.

Osa museon kokoelmista on Porvoon saaristokylässä Tirmoossa ja osa nyt täällä Kirkkonummella, josta myös oheiset kuvat ovat.

Tirmoossa museo on auki keskikesällä viikonloppuisin, muuten sopimuksen mukaan. Kirkkonummen uuteen paikkaan pääsevät vain ryhmät erillisellä varauksella. Moottorien saloihin opastaa perämoottoriguru Häggblom itse, suurella tietämyksellä ja innostuksella.

Perämoottorihistorian lyhyt oppimäärä…

Outboard Museumin perämoottorikokoelma mykistää venefriikin

Moottoriveneitä on ollut 1800-luvulta alkaen. Aluksi ne olivat höyrykoneisia, sittemmin 1900-luvun alusta alkaen polttomoottorisia keski/sisämoottorisia. Suomessa sisämoottorit olivat aluksi suositumpia ja ovat edelleen yleisiä.

Perämoottoreita taas on tehty sarjavalmisteisina nyt reilut sata vuotta. Valmistus alkoi Yhdysvalloissa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Alkuvuosien merkeistä yksi on edelleen mukana, Evinrude.

Sittemmin isoja valmistusmaita ovat olleet Yhdysvaltain lisäksi muun muassa Iso-Britannia, Neuvostoliitto, Saksa, Ruotsi ja Japani. Kaikki nämä ovat edustettuna museon kokoelmissa.

Suomalainen perämoottoriteollisuus alkaa Häggblomin mukaan vuodesta 1921 ja Aveko-moottoreista. Isommin valmistus alkoi Porin Konepajan Nopsa-merkin myötä 1932. Sitten mukaan alalle alkoikin tulla lukuisia pieniä ja keskikokoisia firmoja.

Valmet alkoi 1950- ja 60-lukujen vaihteessa valmistaa Terhi-perämoottoreita. Suurempien resurssien myötä ne voittivat muiden suomalaisvalmistajien tuotteet. Tosin Terhi-moottorien kultakautta kesti vain alle 20 vuotta. Maailmalta tulleet suuret merkit tekivät Terhille saman minkä se oli tehnyt pienemmille suomalaisvalmistajille. Ne olivat selvästi suuremmissa sarjoissaan sekä edullisempia että parempia. Terhi-moottorien valmistus päättyi 1979, ja sen jälkeen varsinkin japanilaiset merkit ovat nousseet suuresti.

Suomalaisen Outboard Museumin kokoelmissa moottoreita on pääasiassa tähän ajanjaksoon, 70-80-luvuille asti. Suosittujen mallien lisäksi löytyy myös jänniä yksityiskohtia, joista Nisse Häggblom kertoo mielellään.

…ja hauskoja erikoisuuksia

Yksi jännä on brittien omalaatuinen perämoottoriteollisuus ja erityisesti Seagull-merkki. Se teki monenlaisia kaksitahtisia moottoreita 1930-luvulta 90-luvulle asti, kunnes ne olivat auttamattomasti vanhentuneita. Moottoreissa oli vaikka mitä perämoottoreissa epätavallisia ratkaisuja, kuten bokserirakenne tai käyntiin pyörittäminen.

Aivan oma maailmansa on ollut Neuvostoliiton perämoottoriteollisuus. Siellä on tehty runsaasti moottoreita, joista lännessä ei oltu kuultukaan. Niitä siis ei tuotu esimerkiksi Suomeen samassa laajudessa kuin neuvostoliittolaisia autoja.

Outboard Museumissa on hiljattain innostuttu neuvostoliittolaisista esimerkiksi reppuun mahtuvasta taitettavasta pikkuperämoottorista ja ”Eevindure”-merkkisestä löydöksestä. Jälkimmäinen yllätti pitkän linjan harrastajat olemalla yllättävän tehokas iskutilavuuteensa nähden. Tässä nimikopiohirviössä oli myös käytetty eteviä teknisiä ratkaisuja, jotka muistuttivat ”perämoottorien kuningasta” Königiä.

Sotamoottoreita on myös jokunen. Kiinnostavia ovat esimerkiksi Suomen jatkosodassa maihinnousuveneissä käyttämä unkarilaisvalmisteinen hyvin pitkänomainen moottori. Uudempaa kalustoa taas edustaa 80-90-luvun vaihteen amerikkalainen sotilasveneisiin tarkoitettu 4-litrainen kaksitahtinen V8-moottori.

Erilaiset moottorikeksinnöt ovat usein näkyneet hyvin nopeasti myös veneissä. Esimerkiksi 60-70-luvulla lupaavana pidettyjä kiertomäntä- eli wankel-moottoreita käytettiin veneiden perämoottoreissakin.

Sähköperämoottoreita on ollut jo 1900-luvun alussa. Sitten pieniä sähkömoottoreita on ollut satunnaisia aina vuosikymmenten ajan, kunnes nyt 2000-luvulla ne ovat taas nousseet suurempaan suosioon pikkuveneissä.

Kaikki lahjoituksina

Nisse Häggblom on työskennellyt venealalla vuodesta 1952. Perämoottoreista innostuneena hän ei ole aina raaskinut hävittää käytöstä poistuneita moottoreita. Siten niitä alkoi kerääntyä ja kerääntyä.

Eläkkeelle jäätyään 2000-luvun alussa keräily ja moottorien ylläpito jatkui Häggblomilla jokapäiväisenä harrastuksena. Se sai virallisemman muodon Outboard Museum ry:n perustamisen myötä. Näin mukana on puuhamies Häggblomin lisäksi muitakin ylläpitämässä venemoottoriperinnettä.

”Periaatteena on, että museo ei osta eikä myy moottoreita”, Nisse Häggblom sanoo. ”Kaikki mitä tulee, on lahjoituksia.”

Välillä periaate on voinut vähän hidastaa joidenkin moottorien saamista. Yleensä ihmiset kuitenkin lahjoittavat mielellään itselleen arvottomat vanhat ylijäämämoottorinsa perinteen vaalimiseen.

”Moottorit ovat siinä kunnossa, kun on viimeisen kerran nostettu veneen perästä. Sanotaanko niin, että 70 prosenttia on sellaisia, jotka käynnistyvät, jos saan puoli tuntia aikaa”, Häggblom kuvailee.

  • Outboard Museumin perämoottorikokoelma mykistää venefriikin
  • Outboard Museumin perämoottorikokoelma mykistää venefriikin
 

Sen sijaan esillä olevat moottorit Outboard Museumin esittelytilassa Tirmoossa pidetään käyttökuntoisina. Periaatteena on muutenkin olla elävä museo. Kaikkeen saa koskea, ja jos haluaa, saa myös purkaa ja kasata.

Outboard Museumin yhteydessä ja varsinkin Kirkkonummen uudessa paikassa tehdäänkin jatkuvasti kunnostusta ja harrastamista. Perämoottoriperinne on siis hyvissä käsissä, ja harrastus tuntuu yhä vain kehittyvän edelleen.

Moottoreita oli vierailun yhteydessä lokakuussa 2015 jo yhteensä 480 kappaletta noin 60 merkkiä. Ja lisää tulee koko ajan.

Aikoja sitten tulleista moottoreista monista puuttuu tai on unohtunut tieto, mistä ne ovat tulleet. Tekninen tietämys on niin kovatasoinen, että sen rinnalla tietoa moottorien käytöstä tuntuu ikään kuin olevan liian vähän.

”Jos jotain nyt tekisi toisin, niin yksikään moottori ei tulisi ilman että olisi yhden A4:n verran tarinaa siitä”, Häggblom sanoo. ”Tosin nyt on menossa 1 000 kuvan läpikäymisen projekti. Niistäkin saa jo paljon irti…”

Raimo Tengvall

Raimo - Tengvall
Raimo Tengvall on yhtä aikaa nuori ja kokenut auto- ja veneilytoimittaja. Töitä nelipyöräisillä teini-iästä alkaen vuodesta 2005, paattien parissa vuodesta 2012. Karttuva kokemus on tuonut kaikkiruokaisuutta: oikeastaan mikä tahansa kulkupeli miellyttää, jos se saa matkan tuntumaan tärkeämmältä kuin määränpään.
Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin
Nettivene.com
mobiililaitteissa

Lisää juttuja

Kaikki jutut »
Tahiti Marauder V8 jettivene – suorilla putkilla kesään

Tahiti Marauder V8 jettivene – suorilla putkilla kesään

Kelluvia unelmia puusta

Kelluvia unelmia puusta

Outo vika – keulaboksin suihkulähde

Outo vika – keulaboksin suihkulähde

Pelastavat käsisoihdut – ruutia vai LED?

Pelastavat käsisoihdut – ruutia vai LED?

Outo vika -juttusarja – Veneeni on pommi!

Outo vika -juttusarja – Veneeni on pommi!