Yhä suositummat paukkuliivit ovat kevyet päällä ja turvalliset tosipaikan tullessa. Toisin kuin kesäkuumalla häiritsevät kelluntaliivit, paukkuliivit kääntävät veteen joutuneen kasvot pinnalle. Tajuttomanakin pysyy hengissä.
Isoin pelko paukkuliiveissä on kuitenkin, toimivatko ne? Paukahtaako kelluttava ilmaosa niistä auki kuten pitää?
Kiva olisi myös tietää, miten ne aukeavat. Millaista niiden kanssa toimiminen on, kun ne ovat täynnä ilmaa? Kaikki tämä selviää, kun laittaa pienen hetken kevätviikonlopusta paukkuliivien tarkistukseen ja kokeiluun.
Operaatioon menee noviisilta reilu puoli tuntia tehokasta peliaikaa, kokeneemmalta alle vartti. Väliin mahtuu vuorokauden verran testiä, pysyvätkö ilmat sisällä. Jos tarvitsee hankkia vaihto-osia, niiden odotteluun voi mennä pidempi aika. Siksi talvi tai alkukevät on hyvä hetki tähän.
Vettä ei tarvita, ellei halua mennä uimaan liivien kanssa. Työkalujakaan ei tarvita kuin (esim. polkupyörän) pumppu, eikä sekään ei ole välttämätön.
Veneilyyn liittyvään muuhun touhuamiseen verrattuna paukkuliivien tarkastus on niin helppo homma, että se todella kannattaa tehdä.
Päällipuolinen yleiskunto ja avaaminen
Aluksi ennen liivien avaamista katsotaan läpi päällikangas ja remmit. Löytyykö selviä kulumia tai jopa rikkoutuneita kohtia?
Jos kyllä, kannattaa harkita liivien vaihtamista uusiin, varsinkin jos kyseessä ovat edulliset alle satasen hintaiset liivit. Niihin ei välttämättä löydy varaosia, tai korjaaminen tulisi uusia kalliimmaksi.
Varsinkin remmien on syytä olla kunnossa, koska veteen tipahdettaessa ne ovat kovalla rasituksella. Liiveistä ei ole enää niin hyvin apua, jos ne rätsähtävät pois päältä.
”Kun puhutaan turvavarusteista, niiden kunto kannattaa olla 100 %, ei 99 %”, Helsingin Meripelastusyhdistyksen Matti Pouhakka tiivistää yleiseksi nyrkkisäännöksi.
Jos kaikki on päältä kunnossa, siirrytään avaamaan liivejä. Voivatko liivit räjähtää käsiin? Eivät. Niitä voi siis huoletta lähteä avaamaan sivussa olevasta tarrakiinnityksestä tai vetoketjusta.
Esiin tulee ilmalla täyttyvä huomiovärinen kellukeosa. Tässä vaiheessa voi ottaa valokuvan, miten se on taiteltu. Siitä saattaa olla hyötyä muistin tueksi seuraavana päivänä, kun kellukeosa pakataan takaisin.
Liivien sisältä löytyy yleensä jonkinlaisia ohjeita joko liivien tarkistuksista, taittelusta, käytöstä tai kaikista näistä. Suomessa ostetuissa liiveissä ohjeet ovat parhaassa tapauksessa suomeksi.
Sieltä pitäisi löytyä myös liivien valmistusajankohta. Yli 10-vuotiaiden liivien materiaalit voivat olla jo sen verran haurastuneita, etteivät ne välttämättä ole täydessä toimintakunnossa. Varman päälle ottaja hankkii siinä vaiheessa uudet.
Mekanismin ytimet kunnossa?
Paukkuliivien toiminnan ydintä ovat sulake, laukaisin ja patruuna, eli pullo yleensä hiilidioksidia. Näitä on eri mallisia, mutta vähintäänkin pullo ja yleensä myös sulake ovat helposti irrotettavissa ja vaihdettavissa.
Hammar-mallisessa laukaisimessa ei ole erillistä sulaketta, vaan koko laukaisin pitää vaihtaa viiden vuoden välein, päivämäärä lukee laukaisimessa.
Omissa esimerkeissämme (ks. kuvat) oli United moulders -tyyppinen laukaisin. Siinä oli musta irti ruuvattava sulake. Se sisältää selluloosaa, joka kastuessaan muuttuu märän vessapaperin tapaan hötöksi. Kuivana selluloosa pitää jousikuormitteisen piikin paikallaan. Hötöksi muuttuessaan jousi lyö iskurin läpi piikin patruunaan eli hiilidioksidipulloon. Liivit täyttyvät hiilidioksidilla nopeasti.
Nyt ruuvataan irti sulake ja patruuna eli painepullo. Niissä todennäköisesti lukee, mihin mennessä ne on vaihdettava. Uusia löytyy nettikaupoista ja venetarvikeliikkeistä varsin hyvin. Ennen niiden hankkimista kannattaa kuitenkin jatkaa tarkastus loppuun, siltä varalta että liivit joutuisi uusimaan kokonaan. Patruunaa ja sulaketta ei tarkastuksessa tarvita ennen kuin lopuksi takaisin pakkaamisen vaiheessa.
Patruunassa eli painepullossa ei välttämättä lue uusimisajankohtaa, sillä se saattaa olla oletettu niin kestäväksi. Paino siinä kuitenkin lukee. Jos käytössä on kirjevaaka, kannattaa tsekata että paino on säilynyt. Muuten pullon kunnosta voi arvioida, onko se päässyt vuotamaan. Näin voi olla, jos siinä on kolhuja tai materiaali on mennyt todella huonoksi.
Vedettävä manuaalilaukaisin tarkastetaan seuraavaksi. Kun pullo on irti, sitä voi liikutella vapaasti. Laukaisimen pitää liikkua, se ei saa olla jumissa. Mikäli liikettä ei pullon ruuvausreiässä näy, voi kokeilla laittamalla sinne kapean esineen, vaikka kynän toisen pään.
Jos laukaisinta ei ole käytetty, siinä voi olla jokin suoja edessä. Pahimmassa tapauksessa se on myyntitilanteessa ollut kuljetussuoja, joka olisi estänyt koko käytön! Tämä toivottavasti on lukenut ohjeissa jo myyntihetkellä… Useimmissa tapauksissa se on kuitenkin vain indikaattori siitä, että liivejä ei ole käytetty, ja tipahtaa pois vetämällä.
Kun mekanismi on kunnossa, siirrytään kellukeosaan. Tai vaikkei olisikaan, kannattaa silti ennen varaosien tilailua varmistaa kellukkeen kunto: onko liivillä vielä elämää jäljellä?
Ilmat sisälle
Kellukeosasta törröttää putki, jota kautta sisään saa laitettua ilmaa tai poistettua sitä. Seuraavaksi kokeillaan täyttää tämä kelluke. Siihen paras on esimerkiksi polkupyörän tai jalkapallon pumppu, mikäli niillä ilman saa menemään sisään. Mikäli se ei onnistu tai ei ole pumppuja käytettävissä, voi myös puhaltaa. Tämä on kuitenkin huonompi vaihtoehto, koska suusta menee aina jokin määrä kosteutta sisään.
Täyttämisen jälkeen tehdään ensimmäinen tsekkaus kellukeosan kunnosta. Onko se rispaantunut jostakin kohtaa? Kärsineitä voivat olla varsinkin ne kohdat, joista se on taittunut ollessaan pakattuna sisään.
Nyt pääsee kokeilemaan, miltä liivit tuntuvat täyttyneinä päällä. Ne joko puetaan nyt täysinäisinä, tai voi sen tehdä jo ennen täyttämistäkin, jos täyttö onnistuu liivit päällä.
Isokaulaisilla ihmisillä tai kauluksellinen takki päällä voi yllättää, miten tiiviisti kelluke tulee pään ympärille. Tämän jälkeen saattaa tarkemmin miettiä, mitä pukee kaulaansa. Eikä tietenkään ainakaan laita paukkuliivejä takin alle, vaan aina päällimmäisiksi!
Täysinäisinä kannattaa kokeilla nostaa liivejä ylöspäin. Kuinka korkealle ne nousevat, ja jäisikö pää veden pinnan päälle? Nyt ymmärtää haararemmin ja sen riittävän kireyden tärkeyden.
Seuraavaksi etsitään, löytyykö liiveihin kuuluva avunhuutoa auttava pilli. Näin tulee harjoiteltua myös sen käyttöönotto. Ilmaputkilo taas on toivottavasti suun ulottuvilla, jotta siihen pystyy puhaltamaan ilmaa itse. Tämä on tarpeen jos jostain syystä paukkulaukaisu ei toimi tai liivit vuotavat ilmaa.
Ilmaputkilossa on myös mahdollisuus tyhjentää ilmaa. Se tapahtuu yleensä painamalla pikku nappia täyttöaukon keskellä. Tämä voi olla tarpeen tositilanteessakin: isot liivit aivan täysinäisinä voivat tulla tielle, kun yrittää kiivetä vedestä veneeseen.
Näiden testailujen jälkeen lopuksi vielä täytetään kellukeosa täyteen. Se jätetään vuorokaudeksi odottamaan. Mikäli ilmat ovat pysyneet, eli kelluke on tämän jälkeen yhtä pinkeä, eikä siinä ei ole alkavan näköisiä rispaantumiakaan, kaikki on kunnossa.
Mikäli ilmaa on vuorokauden aikana lähtenyt tai näyttää siltä, että kelluke alkaa hajota jostakin kohtaa lähiaikoina, kellukkeen voi ehkä uusia huoltoliikkeessä. Kalliimmissa liiveissä se on sekä todennäköisemmin mahdollista että taloudellisesti kannattavaa. Halvempien liivien kohdalla tulee edullisemmaksi ostaa uudet.
Veteen, jos haluaa
Veteen, jos haluaa
Tämä vaihe ei ole välttämätön. Mutta jos on aikaa ja seikkailumieltä, kannattaa kokeilla mennä liivien kanssa veteen. Silloin selviää niiden toiminnasta vielä enemmän kuin kuivaharjoittelulla.
Mikäli haluaa ostaa uuden sulakkeen ja patruunan, veteen voi pompata niiden kanssa ja kokeilla aivan aito toiminta, jossa liivit poksahtavat auki.
Halvempi tapa on kuitenkin edellä mainitulla tavalla irrottaa sulake ja patruuna, täyttää liivit ja mennä veteen sitten. Silloin ei tarvitse uusia mitään, pelkkä kuivattaminen riittää.
Jos on tehnyt tempun meressä tai likaisessa vedessä, ennen kuivattamista huuhdellaan liivit makealla ja puhtaalla vedellä.
Kuivatettaessa jätetään liivit täysinä kuivumaan joka puolelta kuiviksi. Auringonvaloon ei pidä jättää, sillä se haurastuttaa materiaaleja.
Pakkaus takaisin kärsivällisesti
Yllättäen ehkä vaikein tai eniten tarkkuutta vaativa osa tulee aivan lopuksi. Joissain liiveissä on oltava aika tarkka, jotta kellukeosa mahtuu takaisin sisään omalle paikalleen.
Ensin kelluke tyhjennetään aivan kokonaan. Sitä painetaan, rullataan ja aivan viimeisetkin ilmat imetään suulla ilmaputkilon kautta. Ilmaputkilon nappia joutunee painamaan, jotta ilmaa lähtisi yhtään. Imeminen yhtä aikaa sen kanssa ei ehkä ole helppoa… (Sitä ei myöskään kannata tehdä, jos liivit ovat täyttyneet ”paukahtamalla”, eli hiilidioksidipullosta.)
Seuraavaksi laitetaan patruunapullo ja sulake paikalleen, minkä jälkeen alkaa pakkaaminen. Tässä voi olla hyötyä, jos kellukkeessa on ohjeet tai on alussa ottanut kuvan, miten kellukeosa oli. Oikeanlaiseen taitteluun voi mennä hetki aikaa.
Lopuksi sitten suljetaan liivit nätin näköiseksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki manuaalilaukaisua myöten on käytettävissä kuten ennen tarkastusta.
Sitten vain turvallisesti vesille ja liivit aina päällä. Mukavan kevyitä ja toimivaksi tarkastettuja paukkuliivejä voi hyvillä mielin pitääkin päällä.
Raimo Tengvall, kuvat Arto Rusanen
