Pohjois-Karjalan Kontiolahdelta ponnistava AMT on jäänyt monille tuntemattomaksi. Tai vaikka sen tietäisi, niin on saattanut jäädä osastolle ”emt”, en mä tiiä. Myynnistä 80 prosenttia meneekin tällä hetkellä ulkomaille.
Nyt ehkä kannattaisi useampien suomalaistenkin tietää, jos on etsimässä asiallisen kivaa päivävenettä. AMT lupaa paljon kiinnostavia asioita täysin uusilla 190 BR- ja 230 BR -malleillaan.
Ne ovat lasikuiturakenteisia bowridereita, joissa on paljon tilaa. 230 BR on hieman alle seitsemänmetrinen pikkuluksusvene takaosan U-sohvalla ja potentiaalisilla muskeleilla. Konesuositukset kun ovat 150:stä 300 hevosvoimaan asti. Hinnat pyörivät 50 000 euron molemmin puolin moottorista riippuen.
Koeajettu 190 BR edustaa astetta maanläheisempää osastoa. Se on helppo kuvitella huviveneeksi niin rannikko- kuin järvikäyttöönkin. Vene on 5,6-metrinen ja liikkuu 80-115-hevosvoimaisilla moottoreilla. Reilun 30 000 euron hinta moottorin kanssa on jo hieman useamman vesillä viihtyvän suomalaisen saavutettavissa.
Monissa vanhemmissa veneissä istutaan syvällä sisällä suojaisan tuntuisesti, kun taas viime vuosien uutuusveneet ovat yleensä pyrkineet tilavaan tuntuun sisällä. AMT tuntuu vieneen tila-ajatuksen oikein erityisen pitkälle. Astutaanpa tallustelemaan pitkin AMT 190 BR:ää. Sitä tallusteltavaa riittää.
Tilaa pyöriä ja hyöriä
Etukannella on huippuleveät portaat, joita pitkin on helppo astua sisään avoimeen keulaan. Kaiteet ovat hyvin tarjolla niin ulkoa kuin sisää tullessakin. Etukannella on muuten hyvin vähän mitään, sillä tila on haluttu käyttää muualle. Edessä on vain pienoiset penkit, jotka on tehty ehkä satunnaiseen matkustamiseen. Niitä voi käyttää myös sivuportaina.
Takaa pääsee kyytiin myös muuten hyvin, mutta perämoottori tulee tielle. Uimatasot eivät jatku perämoottorin vierelle asti, kuten monissa muissa nykyveneissä. Kone siis jatkuu selvästi näitä taaemmas. Perä edellä ei kannata ajaa laituriin, ellei ole varmasti huippuluokan harppaaja.
Näin ollen perästä liikutaan todennäköisemmin vesiurheilemaan kuin rantaan. Siihen onkin uimportaiden lisäksi hyvät kaiteet takanurkissa vedestä ylös ponnistamiseen. Moottorin ympärillä on kaari myös kiinni ottamiseen tai vesisporttikamppeiden vetoon. Ja sisään veneen oleskelutiloihin astutaan juhlavaa porrasta pitkin takapenkin oikealta puolelta.
Takapenkki ei siis ole koko veneen levyinen, mikä voi olla usein myös miinusta. Nenä menosuuntaan mahtuu mukavasti istumaan vain neljä ihmistä. Vene olisi kuitenkin rekisteröity seitsemälle. Neljällä onkin sitten ruhtinaalliset tilat, sillä pulpetit ja niiden takana istujat on tässä veneessä viety varsin eteen.
Näin penkkien väliin mahtuu hienosti iso pöytä, ja silti sen ohi mahtuu liikkumaan. Pöydän viereen saa myös tehtyä L-sohvan, käyttäen myös apuna kääntyvää etumatkustajan penkkiä. Penkin alta löytyy vielä vetolaatikkojääkaappi. Kaikki nämä luksustelut tosin ovat lisävarusteita.
Vakiona on perusjuttujen lisäksi mainitsemisen arvoisia esimerkiksi kuomu, tyynysarja ja säilytystilojen kiinteät Abloy-lukot. Säilytystilaa onkin nykytyyliin hyvin mietittynä joka nurkassa ja välissä, myös lattian alla. Sinne pitäisi mahtua jopa vesisukset.
Kuski tykkää, matkustajat ehkä
Kuljettajan oltavat ovat 190 BR:ssä kunnossa. Sitä ajetaan oikein hyvältä ja säädeltävältä penkiltä, kaasukäsi mukavasti pehmustavalla kyynärnojalla. Pulpetissa on tilaa kohtuukokoisen plotterin lisäksikin vielä erinäisille omille viritelmille.
Tuulensuojaa on kesäajoon sopivasti, ja vakiovarusteinen kuomu auttaa huonommissa keleissä. Näkyvyys sen alta on hyvä, sillä läpinäkyvää osaa on lähes koko taka- ja sivuosa kuomusta.
Ajamisessa tunne on kepeän sporttinen. Vene tuntuu melko kevyeltä ja nopealta jo 100-heppaisella moottorillakin. Yhdistelmä on mainio sisävesille ja saaristoisille rannikoille, mutta kovaan merenkäyntiin ei välttämättä ihanteellisin. Sellaista ei päästy koeajossa kokemaan, joten tiedä vaikka toimisikin hyvin.
Ainoa kauneusvirhe vauhdikkaassa ajossa oli pari kertaa kesken ajon auennut keulaan johtava ovi. Lukon ”kieli” eli telki menee suoraan pulpettiin tehtyyn kaiverrukseen ilman mitään vastarautaa. Ei siis ihme, että se ei pysy paikallaan. Tähän voisi kuvitella tulevan vielä muutosta tulevissa tuotantomalleissa.
AMT:n kulutusmittauksessa kaikkein pienimmät lukemat merimailia kohti tulivat varsin pian liukuun nousuun jälkeen. 3500 kierroksella 16,8 solmun vauhdissa kului 0,66 litraa merimaililla, 11,1 litraa tunnissa. Melkein yhtä taloudellista matkaa kohden ajaminen on tästä 30 solmuun asti olevilla vauhdeilla
Huippunopeudeksi on mitattu 36,8 solmua. Tunne ratin takana tuollakin vauhdilla vielä oli miellyttävän vauhdikas, vene tuntui olevan vielä hyvin tilanteen tasalla.
Matkustaminen ei ole yhtä mahtavaa. Kuskin vieressä matkustavalla on monissa veneissä yhtä hyvä penkki kuin kuljettajalla, mutta ei tässä. Etumatkustajan penkki on 190 BR:ssä kuin palanen sohvaa, joka ei anna tukea oikein mihinkään suuntaan. Kummoisia kiinnipitokahvojakaan ei ole.
Takapenkillä matkustaminen on muuten samaa tasoa kuin monissa muissakin tällaisissa veneissä, mutta penkin kapeus haittaa. Moni varmaankin mieluummin ottaisi kokoleveän penkin eikä reunalla olevaa kulkuporrasta.
Mihin käyttöihin osuvimmillaan?
AMT 190 BR on kohtuullisen hyvä vene moneen käyttöön, mutta erityisen hyvä muutamaan. Puhtaaseen huviajamiseen se on iloisen vauhdikas tapaus mukavilla kuskin olosuhteilla ja hyvällä suorituskyvyllä.
Yhteysveneenä muutaman henkilön ja lukuisten pienten nyssäköiden kuskaamiseen runsaat lattiatilat voivat olla hyvät. Hyvä vakiovarusteinen kuomu auttaa pahoilla säillä.
Ihan erityisen hyvin se kuitenkin tuntuisi sopivan vesiurheiluun. Siihen auttavat runsaat tilat kamppeiden kuljettamiseen veneen sisällä sekä helppo kulku takaa veteen ja pois vedestä.
Tehoja voi sitten miettiä tarpeiden mukaan, mutta 100 heppaa voi moneen käyttöön jo riittää. Jos on touhunnut vetohommia esimerkiksi enemmän kuluttavalla ja teknisesti epävarmalla vanhemmalla jenkkiveneellä, tässä voisi olla järkiratkaisu. Toimiva ja kivasti ajettava vene viimeistellään Honda-venepaketin viiden vuoden takuulla. Sellainenkin saattaa kiinnostaa, jos on joskus aiemmin kokenut teknisiä ongelmia.
Vaakakupissa toisella puolella voi kuitenkin painaa AMT:n valkoharmaa varman päälle otettu tyyli. Se ei aiheuta innokkaita väristyksiä. Toisaalta eipä myöskään naapurikateutta. Naapurille vene voi olla täysin tuntematon ”emt”, itselle taas ajatuksen kanssa tehty oikea valinta.
Raimo Tengvall, kuvat Raimo Tengvall ja Finnboat / Kari Wilen
