Uusien päälle viisimetristen moottoriveneiden trendinä on paljolti ollut alumiinirunko ja tuplapulpettiratkaisu. Alumiini lisää hintaa ja tuplapulpetti vaikeuttaa liikkumista veneessä. No, on niistä hyötyjäkin, mutta ei kaikkien makuun riittävästi.
Siksi on mukavan virkistävää, että markkinoille tulee myös ihan uusi lasikuituinen keskisuuri keskipulpettivene. Tällaista moni yhteysveneilijä tai kalastelijakin saattaisi kaivata. Tyylikkäästi toteutettuna tässä voisi olla ainesta huvivenekäyttöönkin.
AMT 190 R taipuu myös vähän eri tyyleihin käyttötarkoituksen mukaan varusteltuna. Koeajoveneessä olevat lisävarusteiset tiikkipuut sopivat parhaiten tyylikkääseen huviajeluun. llman niitä veneen turkki eli lattia on perinteisempää harmaata pintaa.
Veneen saa myös tilattua tehtaalta alumiinirungolla. Sen valmistaa Faster-veneistä tuttu Juha Snell Oy. Aiemmin Nettiveneen Taukopaikassa koeajettiin vastaava AMT-Faster-sekäsikiö 175 BR -mallista, ja sehän oli oikein hieno ja toimiva kokonaisuus.
Jos jykevän alurungon ominaisuudet kovassa merikäytössä tai kivikkorantautumisissa kiinnostavat, sellainen kannattanee ottaa tähän 190 R:äänkin. Lisähinta 3 950 euroa on Itämeren tyyliin hieman suolainen, muttei ihan älyttömästi.
Aluversiossakin veneen sisäosat ovat aivan vastaavat kuin tässä täyslasikuituisessa. Alu-kuituveneethän valmistetaan valmiiksi sisäosiltaan aivan kuin lasikuituiset. Käyttökokemus on vähemmän metallinen ja enemmän hohtavan valkoinen. Kokeillaanpa, kuinka hohdokasta.
Avaraa oloa ja hyvää avovenevarustelua
AMT 190 R on markkinoiden helppokulkuisimpia tavallisia perusveneitä, varsinkin keulasta. Sieltä astellaan kyytiin lähes majesteettisen leveitä portaita, pitäen tarvittaessa kiinni hyvistä kaiteista.
Perästä pääsee myös ihan hyvin, molempien puolten uimatasoilta. Moottorikaivon ympäri pääsee tarvittaessa kävelemään puolelta toiselle. Lisävarusteisesta vesihiihtokaaresta saa lisätukea. Uimatasot tosin eivät jatku moottorin takaosan tasalle, joten peräkiinnityksessä joutuu vähän harppaamaan. Paras siis olla keula tai kylki edellä, kuten useimmat suomalaisveneilijät pikkuveneillään ovat.
Kulkemisen helppous jatkuu sisällä, kun keskipulpetin molemmin puolin tilaa riittää. Kaiteista pulpetin tuulilasin ympärillä saa myös hyvin otteen.
Tärkeä käytännön helppous on lepuuttajien paikat, joihin taaemmat lepuuttajat voi laittaa suoraan ilman narun kaiteesta irrottamista. Samoin laituria lähestyessä lepuuttajat voi vain heittää ulkolaidalle ilman jokakertaista solmimista. Neljän lepuuttajan kanssa säästyy helposti minuutti. Näinhän moni veneilijä tekee ilman varsinaisia lepuuttajanpaikkojakin, jolloin lepuuttajat heiluvat vapaana.
Sääli, että etuosassa ei ole vastaavia, vaan etulepuuttajat pitäisi kantaa taakse samoille säilytyspaikoille takalepuuttajien kanssa. Onneksi niille on tilaa heilua vapaasti myös etupenkkien takana.
Monelle asialle 190 R:ssä on aika hyvin mietityt paikat ja ratkaisut. Köysibokseissa edessä ja takana on köysiurat. Eli köydet voi pitää kiinni knaapeissa ja köydenpäät voivat mennä bokseihin, joiden kannet voi pitää kiinni. Tämäkin mahdollistaa helppoa veneilyä ilman jatkuvaa köysijumppaa.
Polttoaineen varakanisterille on tila takatavaratilan nurkassa. Varsinainen tankki on kiinteä 100-litrainen. Mukitelineitä löytyy veneestä neljin kappalein. Pulpetin kaasujousella auki pysyvässä hanskalokerossa on 12 voltin pistoke vaikka kännykän lataukseen. Tosin USB olisi ollut vielä parempi, mutta sellainen löytyy ratin takaa vasemmalta alhaalta.
Varusteita saa halutessaan yllättävänkin runsaasti. Koeajoveneessä olleet tiikkipuut ja äänentoistojärjestelmä viittaavat ylellisemmän huviveneilyn suuntaan kuin mihin tällainen vene yleensä hankitaan. Trimmitasot ovat lähes turha hifistelyvaruste, sillä maltillisen kokoinen avovene ei tuulessa liikaa kallistu.
Jo vakiovarusteena tulee kevyesti pyöriteltävä hydrauliohjaus ja Raymarinen 9-tuumainen Axiom-karttaplotteri. Mukavasti myös istuintyynyt ovat vakiona: eipä tarvitse takamuksen jyskyttää kovaan penkkiin.
Lähes ylenpalttisesti istuttavaa
Pehmustettua istuintilaa riittäisi jopa yhdeksälle, mutta vene on rekisteröity ”vain” seitsemälle. Takapenkki on hyvä kolmelle, vaikka istuintyyny ei jatkukaan ihan reunoille asti. Käytännössä kankku osuu reunalla istuessakin vielä tyynyyn, ja aivan reunaan jää kätevästi kenkien mentävä alue. Eipä tarvitse liata istuintyynyjä.
Tyynyjen materiaali on vettä kestävää ja itsekseen kuivuvaa, joten ne voi pitää veneessä paikallaan vaikka koko kesän. Kuomua veneessä ei vakiona olekaan. Sellaisen saa peräosaan lisävarusteena, mutta takapenkkiläisten selkänojanakin toimiva kuomukotelo on vakiokamaa. Ilman kuomua se toimii kapoisten tavaroiden säilytystilana.
Muutenkin säilytystilaa on aika asiallisesti. Takapenkin alla on isoa tilaa, vaikka akku hieman sitä reunasta syökin. Etupenkkien alla on pitkänomaiset aika kookkaat tilat. Niiden päällä pitkänomaisilla istuimilla voisi istua neljäkin henkeä, mutta se ei välttämättä enää olisi järkevää painonjakauman kannalta.
Pulpetin ääressä on säädettävät erillispenkit, joiden etureunan voi nostaa seisten ajoa tai korkeampaa istuma-asentoa varten. Ne ovat ihan mukavat, mutta tuntuvat olevan kumpikin aika pulpetin reunoilla. Kengät saa tukevasti hyvälle jalkatuelle, tosin jalkatilatkin tuntuvat jäävän vähän ahtailta reunan lähellä.
Pulpetti siis tuntuu vähän kapealta. Se on selvästi tehty hyvien kulkutilojen ja tavarankuskaustilojen vuoksi. Seurauksena sen muuten hyvä tuulensuoja ei riitä enää ulommille käsille. Joissain veneissä tämä on ratkaistu yhtenäisellä penkillä, jolloin yksin ajaessa kuski voi istua keskellä. Sellainen penkki kuitenkin on ajossa vähemmän tukeva kuin AMT:n hyvät erillispenkit, eli ehkä tämä on ihan hyvä kompromissi näin.
