Kyllä vesillä on aina tilaa vielä yhdelle… Ehkä näin tunnuttiin ajattelevan Finnmasterilla, kun hekin toivat lasikuituveneiden lisäksi myyntiin myös alumiiniveneet. Muutamaa vuotta aiemmin Yamarin oli tehnyt saman Cross-mallistolla. Ja olihan pelkkiin alumiiniveneisiin erikoistuneita valmistajiakin jo useita.
Kaudelle 2016 esitellyt Finnmaster Husky -mallit R6, R7 ja R8 eivät varsinaisesti mullistaneet maailmaa, mutta ovat lajissaan asiallisia, toimivia ja nykyaikaisen tyylikkäitä.
Monen suomalaisen veneilijän makuun niiden kokoluokat ja hinnat karkaavat kuitenkin turhan isoiksi. Moottorin kanssa näistä saa pulittaa alkaen noin 40 000 (R6), 50 000 (R7) ja 75 000 (R8) euroa. Sitten kaudelle 2017 tuli vielä todella isojen lompakkopoikien lelu R8s. Sen hinta V8-moottorilla ja tymäkällä varustelulla pomppaa selvästi yli 100 000 euron.
Onneksi malliston pienempään päähän tuli nyt viisaan tuntuinen R5. Se on itse asiassa vain puoli metriä lyhyempi kuin R6, mutta selvästi kevyempänä pärjää puolet pienemmillä moottoritehoilla. Näin pakettihinnat koneen kanssa alkavat miellyttävästi alle 30 000 eurosta.
Kalliimmissa Huskyissä jo aiemmin esitelty moderni tyyli tuotuna tähän hintaluokkaan vaikuttaakin heti paljon paremmalta diililtä. Tästä kannattaa monien suomalaisveneilijöiden kiinnostua.
Sisäisesti kaunista käytännöllisyyttä
Ulkoa ensikatsomalta Husky R5 ei kovin kovasti säväytä. Reilun viiden metrin tuplapulpettiveneiden muotoon ei mahdu sporttia, kun sisään pitäisi mahduttaa monipuoliset tilat. R5:n tapauksessa siinä on myös matalammat laidat kuin isoveljissä. Tuulilasi taas on korkea ja aika pysty, joten tällä muotojen yhdistelmällä linjakkuus vähän kärsii.
Käytännöllisyys sen sijaan on huippua. Jo sisään astuessa on upeaa, miten veneeseen kulku on suunniteltu toimivaksi ihan joka suunnasta. Keulassa on hyvät kaiteet ja hienot leveät askelmat. Keulan tylppä muoto ylipäänsäkin auttaa sieltä kyytiin ottamista.
Keulakannen sivuillakin on karhennetut askelmat molemmin puolin. Korkealtakin laiturilta pääsee näin kyytiin helposti molemmilta sivuilta. Tämä on pikkuveneissä vielä harvinaista.
Perässä on astuttavat pinnat perämoottorin molemmin puolin. Niihin on hyvä astua matalalta laiturilta tai viistottain perästä. Takapenkin molemmin puolin penkin reunoilla on myös askelmat, ettei likaisilla kengillä tarvitse astua istuintyynylle.
Oikeastaan ainoa vähän vaikeampi rasti on tulla sisään suoraan perästä, sillä perämoottorin viereen pitkälle jatkuvia uimatasoja ei ole. Myöskään perässä helposti tartuttavaa vesihiihtokaarta ei R5:een ainakaan tätä kirjoitettaessa ollut vielä saatavilla. Se on myös iso miinus vesiurheilua harkitseville.
Muutama muu iso ja hyödyllinen varuste löytyy sentään lisävarustelistalta. Karttaplotteri, kuomu, pöytä ja alumiiniturkki eli karheat alumiinilevyt lattialle tulevat ekstrahintaan. Toisaalta jos joku ei kaipaa jotakin näistä, niin ei ainakaan maksa ylihintaa.
Joitain ilahduttavia pikkuvarusteita ja -ominaisuuksia sen sijaan löytyy vakiona. Kännykän saa ladattua USB-pistokkeesta. Peräpenkin alla oleva säilytystila pysyy kaasujousella hyvin auki. Penkin tyynyt ovat vakiona.
Lepuuttajille on säilytyspaikat keulassa ajon ajaksi. Veneen kyljissä taas on huippukätevät klipsit, joihin lepuuttajat voi nopeasti pistää rannan lähestyessä. Näin välttyy jatkuvilta edestakaisin solmimisilta.
Syleilyssä läpi pikkutyrskyjen
Ajaminen Husky R5:llä sujuu eleettömän asiallisesti. Ainakin koeajon järvisen tuulinen vajaa puolimetrinen aallokko tuntui veneelle sopivalta ympäristöltä. Yllätyksiä tai temppuiluita ei tullut mihinkään normaalin tyyppiseen tilanteeseen ajaessa.
Vaahtopäille nousevassa järven kovassa vasta-aallokossa löytyi mukava 23 solmun vauhti, jolla matka taittui vielä miellyttävästi. Jolloin muulla veneellä olisi voinut olla jo ikävää, mutta R5:llä mentiin kohtuullisen pehmeästi ja vähällä ryskyytyksellä.
Samassa aallokossa myötäiseen 26 solmua oli oikein mukavaa menoa. Vene pompahteli pehmeästi menemään eteenpäin myötäaaltojen yli. Näissä sateella maustetuissa säissä osasi arvostaa myös hyvää tuulensuojaa. Pleksinen korkea ”lasi” suojaa vielä keskiylhäällä ajettavassa asennossakin, eli penkin nostetun etureunan päällä istuessa. Ehkä isoimmaksi miinukseksi pahalla kelillä jää tuulilasinpyyhkimen puuttuminen.
Kun penkkiä pääsi kehumaan, niin se vaan jatkuu. Säädettävät ja hienosti otteessaan pitävät kuppipenkit kuljettajalla ja hänen vierellään istuvalla tuntuvat kuin kalliimmasta veneestä napatuilta. Sitä ne ovatkin, kiitos Huskyn mallistoratkaisun, joka alkoi isommista veneistä…
Penkit suorastaan syleilevät normaalivartaloista. Todella isokokoiselle, salilla eläneelle tai muuten hyvin syöneelle ne ovat liiankin kapeat. Silloin tämän veneen voi valitettavasti joutua skippaamaan mietinnöissään.
Sivutukea riittää pahaan keliin niin, että matkustajankaan ei välttämättä tarttua käsillään mihinkään kiinni. Siihenkin kyllä on hyvä hantaaki tarjolla hanskalokeron edessä. Penkissä pysymistä auttavat myös isot jalkatuet molempien penkkien edessä. Lisävarusteisella alumiiniturkilla varustettuna tuet ovat lisäksi todella pitävää karhennettua alumiinia.
Hyvä mahdollisuus penkissä on myös edellä jo mainittu, joidenkin kuskien makuun oleva etureunan nostaminen. Näin saa hieman korkeamman istuma-asennon ja paremman näkyvyyden. Nostettu etureuna tietysti on myös tapa pitää penkki pois tieltä seisaallaan ajaessa.
Ajamisen viimeiset kruunut ovat vielä kivan näköinen ja tuntuinen ratti sekä mahdollisuus ajaa ”luu ulkona”. Oikeaa kättä voi siis rauhallisessa ajossa lepuuttaa veneen laidalla. Kovaan ajoon tämä ei enää toimi, sillä varsinaista käsinojaa pehmusteineen ei ole.
