Turvallisuus on kuitenkin tärkeää pitää mielessä, eivätkä vantit saa jäädä liian löysiksi. Tavoitteena on, että riki on turvallinen kaikissa keleissä. Rikaaminen tehdään eri tavalla eri tyyppisissä veneissä. Käytännössä lomapurjehtija pärjää kuitenkin myös yleisemmillä ohjeilla. Nyt rikattavana oli Bavaria 32 Cruiser, jossa on kahdet vantit, taaksepäin kallistetut saalingit ja 7/8-osariki.
Työ aloitetaan maston maatessa telineellä maissa. Kaikki vantit, saalingit ja maston osat käydään läpi mahdollisten kulumien takia. Jos mastoa säilyttää talvisin pystyssä, pitää tämä työ tehdä kuitenkin säännöllisesti. Kuluneet tai rikkoutuneet osat täytyy vaihtaa heti uusiin. Samalla voi tarkistaa myös muiden maston osien kunnon.
Maston noston jälkeen tulee se ensin kiinnittää paikalleen suoraan. Kiinnitystapa rippuu venemallista, sekä siitä, meneekö maston kannen läpi vai ei. Lopullinen maston asento määritellään kuitenkin vanteilla, joten tässä vaiheessa riittää, että masto istuu hyvin jalassaan. Takaharus kannattaa pitää vielä löysällä.
Viime vuoden merkit
Kaksivanttisessa veneessä varsinainen kiristäminen aloitetaan ulommista päävanteista. Alavantit voivat olla tässä vaiheessa kiinni, mutta riittävän löysällä, että ne eivät aiheuta kovaa vetoa mastoon.
Kiristäminen tehdään aina kahdella avaajalla, esimerkiksi ruuvimeisselillä ei saa vääntää vanttien välistä. Yksi hyvä tapa on asettaa lukkopuristimet kiinni vantin yläosaan ja vääntää varsinaista vanttia kiintoavaimella tai jakoavaimella.
Ennen kiristämistä vantteihin täytyy kuitenkin lisätä vanttiöljyä, jotta mahdolliset lukkiutumiset vältetään ja vantin kiristäminen on myös kevyempää.
Jos vantit ovat olleet oikeassa kiristyksessä viime vuonna, on niissä todennäköisesti selvät jäljet kireydestä. Tällöin kiristäminen on helppoa, käytät vain vanhoja jälkiä mittana. Olennaista vanttien kiristämisessä on se, että ne ovat molemmin puolin yhtä tiukalla, jolloin mastokin on suorassa. Koska vantit ovat yleensä yhtä pitkät, voit mitata vanttiruuvien väliin jäävän matkan. Tämä luku kannattaa myös laittaa ylös seuraavaa vuotta varten.
Kiristäminen tehdään ensin käsin niin pitkälle kuin mahdollista, ja siirrytään sitten työkaluihin. Kiristä vaikka muutama milli kerrallaan, mitaten aina vanttien väliä. Myös maston suoruutta on syytä tarkistaa välillä, tämä onnistuu käytännössä riittävän hyvin maston ja sen uran profiilia silmämääräisesti katsellen. Myös ison nostinta voi käyttää hyväksi maston suoruuden mittaamiseen. Vedä nostin vuoron perään vantin kiinnityspisteeseen kannelle ja mittaa ero.
Vantit ovat riittävän kireällä, kun niihin yhtä aikaa tarttumalla ja sisään päin vetämällä ne antavat myöten noin kymmenen senttiä. Hyvä tapa oikean kireyden määrittelyyn on myös teettää rikaus yhtenä vuotena ammattilaisella, ja kiristää vantit sen jälkeen samaan kireyteen.
Kun ylävantit on kiristetty, siirrytään alavantteihin. Olennaista on, että alavantit eivät ole kireämmällä kuin ylävantit, mutta jälleen molemmin puolin yhtä kireällä. Toimenpiteenä alavanttien kiristäminen tapahtuu kuten ylävanttienkin. Nyt tarkkaillaan kuitenkin maston keskiosan taipumista taaksepäin. Yleensä maston keskikohdan pitää kuitenkin olla taipunut eteenpäin, joten älä vedä mastoa alavanteilla mutkalle.
Lopullinen kireys tehdään koepurjehduksella. Venettä purjehditaan luovilla noin 6m/s -tuulessa ja tarkastetaan, ettei masto pääse vääntymään kummallisiin suuntiin. Suojan puolen vantit eivät saa luovillakaan roikkua löysinä, mutta ne eivät myöskään saa olla kireät. Suojan puolen vantteja voi luovissa kiristää tarvittaessa. Oikein rikattua venettä on turvallista purjehtia, ja se myös kulkee hyvin. Kesän aikana vanttien kireyttä kannattaa tarkkailla vaikka etukannelle kulkiessa käsituntumalla.
Tapani Mylly
