Tämä tosiaan vielä puuttuikin: iso perus-Faster. Täysalumiinisten veneiden kotimainen ikuinen markkinakakkonen Faster on kapealla mallistollaan antanut markkinajohtaja Busterille paljon tasoitusta.
Fasterin huviveneet ovat viime vuosina olleet pulpettiveneitä välillä 4,6-5,6 metriä. Koko huvivenemallisto siis pituudeltaan vain metrin sisällä! Lisäksi on ollut isompi työvenemäinen keularampillinen 635 CC sekä aidot työveneet, joita on valmistettu tilauksesta esimerkiksi poliisille.
Veneet ovat saaneet paljon kehuja laadukkaasta tyylistään ja sulavasta kulkemisestaan vesillä. Siksi on todella korkea aika, että niiden ”premium-tyyli” siirtyy myös ”premium-kokoluokkaan”.
625 SC vastaa kooltaan esimerkiksi Buster XXL:ää. Toisin kuin tuon Busterin, Faster 625:n saa myös CC-keskipulpettiversiona. Yksin tai kaksin veneilevät sekä heittokalastajat varmasti arvostavat enemmän CC:n ympärikäveltävyyttä.
Isommalla porukalla tai esimerkiksi perheen kanssa liikkuvat taas tykkäävät varmasti tämän tuplapulpettiversio SC:n suojaisuudesta. Pulpettien, tuulilasien ja keskioven taakse suojaan mahtuu jopa kuusi henkeä. Kantavuutta olisi jopa kymmenelle hengelle. Aikamoinen vonkale.
Lähes yli-iso keula
Heti sisään astuessa ison Fasterin huomaa olevan aika työjuhta. Materiaalit kestävät käyttöä, eikä muotoilussa ole menty kaupallisen sporttiseen suuntaan. Tuulilasi on lähes täysin pysty, mikä luo traktorimaista vaikutelmaa.
Keulassa on valtavasti avotilaa, jonne voi asentaa lisävarusteita tai sitten pelkkää kuormaa. Vakiona siellä on lähinnä kyljissä pitkänomaiset säilytystilat, keulan köysiboksi ja pikku ”postilaatikot” pulpetin edessä. Kaikkien näiden säilytystilojen päälliosat toimivat hyvinä askelmina veneeseen astuttaessa.
Keulan kylkisäilytystiloihin pääsee kummallakin puolella kahdesta luukusta. Pitkänomaisiin tiloihin voi saada mahtumaan ainakin taipuisaa tavaraa. Köysiboksi keulassa on jämerä ja iso, mutta köysiura puuttuu, samoin veneen takanurkkien köysibokseista. Köydet täytyy pitää siis joko täysin sisällä tai ulkona. Pulpettien edessä lattialla olevat pikkuiset laatikot ovat turhahkot, sillä tavaroiden pitää olla korkeintaan ison kirjeen kokoisia.
Lattia- eli turkkitilaa keulaosassa sitten onkin hämmentävän paljon. Tuntuu kuin tässä olisi jääty Fasterilla muistelemaan heidän 635-malliaan, jonka keulaan saa rampista ajettua vaikka mönkijän. Tässä tavallisen keulan tuplapulpettimallissa keulaosan sijaan tilaa olisi voinut kaivata enemmän veneen suojaisaan peräosaan.
Perusfiksu ja juuri riittävä takaosasto
Pulpettien välistä kuljetaan kätevästi yksiosaisesta ovesta, jossa ei ole mitään lukituksia. Sen kun työntää auki tai kiinni vaan. Ovi on juuri sen verran kalteva taaksepäin, että se pysyy kiinni itsekseen. Todella kovassa aallokkopomppimisessakaan se ei raottunut kuin ehkä pari kertaa pari senttiä. Isompi ongelma oli vasemmasta etuviistosta puhaltavalla kovalla tuulella oven lämähtäminen itsekseen kiinni. Se on silti pieni hinta siitä, että kaikissa muissa tilanteissa huippuhelppo ovi toimii kuin ajatus.
Monissa muissa tuplapulpettiveneissä ovi on kaksiosainen, jossa alaosa on pysty ja tuulilasiosa sporttisen viisto. Fasterissa yksiovisuus onnistuu sillä, että myös tuulilasi on pysty. Se on muuten monista pienveneistä poiketen ihan aitoa lasia. Tuulilasi on varsin kaukana edessä, joten kuskin ja matkustajan eteen levittäytyvät valtaisat pulpettipinnat.
Matkustajan edessä pulpetin päällä on lähinnä kannellinen lokero ja pulpettiin muotoiltuja mukitelineitä sekä avonaista tilaa pikkutavaroille. Matkustajan pulpetin kyljessä on toinen kannellinen pienehkö lokero. Iso osa pulpeteista ei ole säilytystilaa, vaan ilmeisesti kelluketta. Veneen muhkea kantavuus on ehkä tehty näin.
Kuljettajan ohjauspulpetti on kuin vieläkin isommasta veneestä. Siinä olisi tilaa vaikka useammallekin näytölle tai vaikka VHF-radiolle. Faster on selvästi ajatellut veneen olevan varusteltavissa vaativampaankin käyttöön. Vakiona on Raymarine a78 -karttaplotteri ja -kaikuluotain.
Kuskin ja tämän vieressä matkustavan penkit ovat asiallisia säädettäviä kuppipenkkejä. Ne saa vaihdettua vieläkin mukavammiksi comfort-penkeiksi 355 euron lisähintaan per kappale.
Takapenkit eivät ole aivan yhtä mainioita. Ne edustavat Fasterin sinänsä fiksua modulaarista ratkaisua, jossa on standardikokoisia lootia, joita voi laitella veneessä haluamansa määrän melko lailla haluamiinsa paikkoihin. 625 SC:n tapauksessa näitä 78 cm:n penkkejä/säilytyslaatikoita tulee heti vakiona taakse kaksi kappaletta.
Huonona puolena laatikot ovat siis kaksi erillistä, hieman pyöristetysti muotoiltua säilytystilaa. Yksi yhtenäinen olisi ollut huomattavasti parempi tila kuin tämä kaksi pienempää.
Nyt veneessä on vaikea saada mahtumaan lokeroihin kaikkia tarvittavia varusteita. Ongelmaksi tulee, jos vaikka yhteysvenekäytössä kuskaa kymmentä ihmistä: kaikkien liivejä ei saa säilytykseen oikein mihinkään, jos mukana pitäisi olla kaikki veneilyn muutkin turvavarusteet.
Laatikoiden päälliosat ovat kyllä pehmustettu ihan mukavahkoiksi penkeiksi, ja myös pieni selkänoja on mukana. Istumamukavuus on kohtalainen, muttei kunnon huviveneiden tasoa. Auringonottoon venettä ei tunnu suunnitellun. Veneen henkeen sopivilla kovilla keleillä tarpeen on enemminkin lisävarustekuomu, jolle on kotelo takapenkin takana.
Neljä mahtuu istumaan takapenkeillä vierekkäin ahtaasti, kolme väljemmin. Kolmen takamatkustajan tapauksessa keskimmäinen istuu käytännössä hieman kummankin penkin puolella, mutta sekin onnistuu onneksi kohtalaisen hyvin. Jalkatilaa on juuri ja juuri riittävästi ennen kuskin ja etumatkustajan penkkejä.
Takaa tai takaa sivulta kyytiin veneeseen tullessa ei ole sisustassa askelmia. Näin ollen on astuttava pahimmillaan mutaisin saappain näille takapenkeille. Päällysmateriaali penkeissä on onneksi kestävän ja helposti puhdistettavan oloista.
Varmaa ja pääosin miellyttävää merimatkaa
Fasterit ovat nousulistattomilla pohjillaan pehmeäkulkuisessa maineessa. Kokemukset pienemmistä malleista ovat olleet niin hyviä, odotukset isoa mallia kohtaan olivat kovat. Koeajossa päästiin tavallisesta poiketen ajamaan kahtena päivänä, joista toiselle osui tyynempää ja toiselle kovaa merenkäyntiä.
Tyynempi keli oli silkkistä menoa. Matka taittui niin miellyttävästi, että työkalumainen ulkonäkö alkoi unohtua. Käännöksiin vene kallistui hanakasti ja oli silläkin lailla hauskan tuntuinen ajaa. 625 SC herättää isoa luottamusta. Ratissa tuntuu, että sillä voisi tehdä melkein mitä vain. Peräaallot isosta laivastakaan eivät olleet paha rasti, vaan ne pompahdettiin ja laskeuduttiin aika pehmeästi.
Kovemmalla kelillä koko pohja raikaa kumahtelevasti, kun osutaan aaltoihin. Yhdessä veden lotinoiden kanssa äänimaailma ei ole kovin ylellinen. Toisaalta pohjan mekkalan perusteella kuulee, miten vene on tehty aidosta tavarasta.
Yli puolen metrin aaltoihinkin 625 SC menee varmalla otteella. Välillä vettä jo roiskuu tuulilasiin. Kuskin puolen tuulilasinpyyhin on ilahduttavasti vakiona. Vähemmän ilahduttavasti etuviistosta tulevissa aalloissa vettä lentää runsaasti myös takamatkustajien päälle. Yllättäen kuski ja hänen vieressään matkustava säilyvät kuivina, vaikka tuulilasi päättyy sivulta jo ennen heitä.
Lasi antaa myös huikean hyvän tuulisuojan, vaikka se sivulta aikaisin loppuvana ei siltä näytäkään. Lasin huima korkeus auttaa tässä. Sen suojassa pysyy jopa ajaessaan puolikorkeassa asennossa, istuessaan penkin ylös nostetun etureunan päällä.
Ajoasennosta saa muutenkin aika mainion, vaikkei monista veneistä tuttua kunnon jalkatukea olekaan. Penkin etureunan nostamalla seisten ajaminenkin onnistuu, eikä ratti jää liian alas.
Matkustajalla pulpetin ääressä on jonkinlainen kiinnipitokahva veneen laidalla ja pulpetissa pystysuuntaan nouseva kaide. Yhdessä kuppipenkin kanssa matkassa kyllä pysyy kovassakin höykytyksessä. Takamatkustajilla tilanne ei ole yhtä hyvä, lähinnä reunalla saa pidettyä kaiteista. Erityisen hyvä kysymys on yli kuuden hengen matkustaminen. Koska takana ei ole hirveästi ylimääräistä tilaa, ”ylimääräisten” on käytännössä seistävä keulassa.
