Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

  

Snapper – Ilmatyynyllä hauskasti ja kohtuuhintaan

Snapper – Ilmatyynyllä hauskasti ja kohtuuhintaan
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF
  • RAF

Kevyt ilmatyynyalus on kelirikkoaikaan kätevä saaristokulkupeli. Pienen yhteyskäytön lisäksi se sopii vaikka talvikalastukseen tai huvikäyttöön.

Tekeekö mieli mennä sinne, mihin muut eivät pääse? Tai ajaa oikein eksoottisella talvisään erikoiskulkupelillä? Ilmatyynyalus on harvinainen, mutta harvinaisen hauska ratkaisu asiaan.

Suomessa tällaiset kelirikkoajan kulkupelit ovat usein olleet hydrokoptereita. Ne ovat teknisesti yksinkertaisempia, sillä puhallettavia ilmapusseja ei ole, vaan pelkkä lentokonemoottori täräytettynä veneen tyyppisen laitteen takamukseen. Yksinkertaisuuden vastapainona hydrokopterit kulkevat jäällä ja lumella raskaammin kuin patjan päällä leijuva ilmatyynyalus.

Molempien kulkuneuvotyyppien suurin etu on kuitenkin sama. Talvisella vaihtelevalla jääkelillä voi ajaa huoletta paikoissa, joissa on vaihtelevasti jäätä ja avovettä. Mikään muu ei pysty tähän. Kävellen tai potku- tai moottorikelkalla heikot jäät ovat hengenvaarallisia. Näille se on ominta aluetta.

Kuin pedon pentu

Snapper – Ilmatyynyllä hauskasti ja kohtuuhintaan

RAF Hovercraftin maahantuomista ilmatyynyaluksista Snapper on pienin ja selvästi edullisin. Se on myös maailman myydyin ilmatyynyalus. Valmistaja on British Hovercraft, joka tunnettiin aiemmin nimellä Flying Fish.

Maailmalla näitä pikku ilmatyynyaluksia käytetään niin työ- kuin huvikäytössäkin. Niillä ajetaan paljolti avovedessä, mutta myös maalla esimerkiksi hiekalla tai ruohokentillä. On olemassa jopa elämyspuistoja, joissa asiakkaat pääsevät kurvailemaan ilmatyynyaluksilla.

Yksinkertaisuus on Snappeissa kaunista, tai jopa söpöä. Ulkonäkö pienine pyöreine valoineen on kuin petoeläimen pennulla. Sitä tämä monella tavalla onkin. Laite on ketterä ja helppo hallita, mutta tiettyjen vaarojen olemassaolo pitää tiedostaa.

Ensimmäinen huomioon otettava asia on pukeutuminen. Ilman tuulensuojaa pikku Snapperin kuskilla pitää olla lämpimästi päällä jo normaalitilanteessa.

Hätätilanteisiin varautuminen on vielä asia erikseen, sillä jäiden seassa vesi on jääkylmää. Jos sen varaan joutuu, hypotermia on lähellä ja apu todennäköisesti aika kaukana. Ellei vieressä sattumalta satu kulkemaan toista ilmatyynyalusta pelastamassa. Siksi lämpöä pitävä pelastautumispuku on hyvä henkivakuutus itsekseen talvisaaristossa liikkuvalle ilmatyynyilijälle.

Laitteen alla on ilmapatja, joka muodostuu 62 ilmapussista. Kovassa ajossa ne voivat hajota, mutta yksittäisten kohdalla se ei vielä vaikuta laitteen toimintaan. Ongelmia alkaa tulla vasta, jos hajonneita on useampia vierekkäin. Nyt koeajossa yksi pussi repesi, mutta se ei tuntunut vielä mitenkään. Pusseja pystyy vaihtamaan tai korjaamaan varsin helposti itsekin.

Heti penkkien takana työskentelee 23-hevosvoimainen Briggs & Strattonin V2-nelitahtimoottori, jonka perässä on suoraan propelli. Verkko edessä muistuttaa hyvin, mihin ei kannata työntää käsiään. Propellin perässä ovat peräsimet, joilla hoidetaan osa ohjauksesta. Vain osa…? Kyllä, jopa tärkeämpi osa ohjausta on kropan käyttö.

Yhdessä moottori ja roottori törisevät sen verran mojovaa metakkaa, että hyvät korvatulpat tai kuulosuojaimet ovat ajon aikana tarpeen. Naapureita kannattaa myös muistaa, eikä ajaa pelkkää ympyrää, jos lähellä on asutusta. Tällä kun pääsee mihin vain, niin ei tarvitse jäädä siihen lähirantaan pörräämään…

Hauskuuden ajokoulu

Hallintalaitteet ovat simppelit: ohjaustanko ja sen oikealla kahvalla oleva liipaisintyyppinen kaasu. Etupaneelista löytyy lisäksi varsin kotitekoisen näköiset virtalukko, öljynpaineen merkkivalo, valojen katkaisimet sekä pieni digitaalimittari muun muassa kierrosluvulle.

Kone käännetään avaimesta käyntiin. Se herää hieman hitaan kuuloisesti kuin pieni lentokone konsanaan. Sitähän tämä voimansiirroltaan eniten muistuttaakin.

Moottorin lämmettyä ollaankin valmiita liikkeelle. Kaasua painaessa on hassua, kun ihan aluksi ei tunnu tapahtuvan mitään. Ilmapussit täyttyvät ensin, ja vasta sitten syvemmälle kaasua painaessa myös laite alkaa liikkua eteenpäin.

Aluksi on hyvä harjoitella manöövereitä, jotka poikkeavat muista kulkupeleistä. Ensimmäinen ilmatyynyalusten erityispiirre on peruutusvaihteen puuttuminen, minkä vuoksi keula edellä ei kannata ajaa umpikujaan. Pikku Snapperia tosin pystyy kääntelemään ulkoa käsin voimalla, ja pienellä kaasulla se nousee patjan päälle, mikä helpottaa sivuilta kääntelyä tarpeen tullen. Parasta on kuitenkin ennakoida tilanteet, ettei joudu hankalaan paikkaan.

Tärkeä ja kivan tuntuinen manööveri on kääntyminen pienessä tilassa kroppaa aktiivisesti käyttäen. Pelkkä ohjaustangon ja peräsinten kääntäminen ei saa Snapperia kääntymään kovin paljoa.

Tämän lisäksi nojaamalla käännöksen puoleiseen etunurkkaan se laskee selvästi ja muu laite lähtee kääntymään jyrkästi siihen suuntaan. Tällöin perälle pitää olla riittävästi tilaa kääntyä, mutta keula pysyy parhaimmillaan lähes paikallaan. Näitä donitseja ajaessa pikkupoika herää henkiin, ja samalla oppii laitteen tehokkaan kääntämisen.

Vauhti vaatii ennakointia

Kovemmassa vauhdissa jäällä käännökset ja pysähtyminen ovat sitten aivan oma taiteenlajinsa. Jäällä vauhti kiihtyy helposti varsin suureksi, jolloin pitää olla jäitä myös hatussa.

Huippunopeus lentokonemoottorilla voi olla liukkaalla jäällä jopa 100 km/h luokkaa, mitä ei kannata todellakaan kokeilla. Kovassa vauhdissa laitteeseen ei ole enää oikein hallintaa, ja se voi pienestä yllätyksestä pompahtaa tai lennähtää miten sattuu. Käännökset ja pysähdykset vaatisivat satojen metrien ennakointeja.

Koeajossa ajettiin arviolta 50 km/h, mikä tuntui jo oikein riittävältä vauhdilta, kun ei oltu laajalla ulapalla vaan merenlahdilla. Silloinkin kääntyminen oli jo hidasta ja tapahtui eeppisen leveissä sivuluisuissa. Ilmatyynyalus olisi mahtava ja hauskan haastava lelu jäärata-ajoihin.

Sivuluisussa voi ajaa vaikka satoja metrejä, mutta kaasua ei pidä höllätä, etteivät ilmapussit tyhjene. Silloin ilmapussien alla olevat pitkittäiset kiskot voivat tökkäistä pahastikin ja laite voi jopa kaatua.

Suoraan ajaessa hidastettaessa nämä kiskot sen sijaan ottavat aika hyvin vastaan, pienen kolahduksen saattelemana. Silti tälläkin tavalla kovemmasta vauhdista hidastaen laite jatkaa menojaan jäällä vielä kymmeniä metrejä, sillä varsinaisia jarruja ei ole.

Tehokkain tapa pysähtyä on pyöräyttää nopealla ohjausliikkeellä kroppaa apuna käyttäen laitteen perä menosuuntaan ja painaa lisää kaasua. Eli vauhdista perän heitto ja kaasuttamalla toiseen suuntaan. Yhtäkkiä ollaankin jo paikallaan nenä tulosuuntaan. Sitten kaasu vain pois, niin Snapper laskeutuu ilmatyynyiltään paikalleen.

  • Snapper – Ilmatyynyllä hauskasti ja kohtuuhintaan
  • Snapper – Ilmatyynyllä hauskasti ja kohtuuhintaan

Kiva ajotuntuma, vaikkei tuntumaa pintaan

Ajamisessa jäällä alkaa ensiharjoittelun olla jo todella hauska tekemisen meininki. Fyysinen ajotuntuma ja painonsiirrot pitävät kropan hereillä. Laitetta voi suoraan ajaessa kruisailla kustom-prätkän tapaan jalat edessä, mutta paras ajotuntuma on jalat koukussa ”kyykkypyörän” tyyliin. Vain silloin myös painonsiirrot käännöksissä onnistuvat kunnolla.

Ohjaaminen oikeisiin väleihin kapeammissa paikoissa vaatii maltillista vauhtia ja ennakointia käännöksissä. Leijuminen ja ilmavirralla vedon saaminen tekee laitteesta todennäköisesti myös melko tuuliherkän, mitä ei pystytty koeajon tyynellä kelillä testaamaan.

Näistä syistä ajaessa pysyy todella hereillä, jolloin se myös tuntuu erityisemmältä kokemukselta. Tässä ei twiittailla kesken ajon, vaan keskitytään, ja välillä ehkä ehtii vilkaista maisemia. Paras niitäkin on katsella vasta kohteessa täydessä hiljaisuudessa.

Jään lisäksi ajo onnistuu kymmenien senttien lumessakin ja muilla tasaisehkoilla pinnoilla, kuten hiekkarannalla. Lunta tai hiekkaa voi kyllä lennellä aika paljon. Tietenkin ajaa voi myös vedessä.

Jään reunasta veteen ajo tekee aluksi mieli tehdä hitaasti, mutta hauskinta ja sujuvinta se on kovassa vauhdissa. On huima kokemus, kun jäältä voi hyvillä mielin ajaa veteen, eikä mikään alustassa tunnu muuttuvan! Snapper jatkaa matkaansa veden päällä leijuen lähes samaan tahtiin kuin jäällä.

Vedessä hidastaminen tapahtuu helpommin, eli kaasua vähentämällä se laskeutuu alas veteen kuin vene plaanista hidastaessa. Hidas ajo vedessä tuntuu melko tahmealta. Kaasua tarvitaan melko paljon, eli pienestäkin vauhdista tulee iso melu. Tällä ei tekisi mieli ajaa ruuhkaisella kesäisellä veneväylällä nopeusrajoitusten keskellä kone huutaen.

Paremmin Snapper toimii vedessä silloin, kun se on ilmatyynyjen varassa eli ikään kuin plaanissa. Siihen nousu vaatii kuskin painon siirtoa eteen, käytännössä ihan ohjaustangon päälle. Sitten se nouseekin veden päälle muutamassa sekunnissa ja saavuttaa helposti kivan päälle 20 solmun vauhdin, huippujen ollessa yli 30.

Ohjattavuus ei silti ole veneen tasoa, vaan leijuminen tapahtuu hieman sinne tänne kuten jäälläkin. Ihan hauskaa, mutta tilaa tarvitaan. Isommassa aallokossa vettä roiskuu päälle. Tuulirajaksi sanotaan noin 12 m/s, sillä ilmasta voimansa saava alus on herkkä tuulelle, eikä kovaan vastatuuleen enää kunnolla pääse eteenpäin.

Pikkukäyttöön tämä, muuhun muita

Veneen korvaajaksi tästä ei siis ole kesäaikaan, mutta talvikäyttöön pikku veneen sijaan tällainen toimii mitä parhaimmin. Saarimökin käyttöaika pitenee useammalla kuukaudella tai kalaan pääsee sinne, mihin muut eivät. Pilkillä käyminen tai muu jäällä reissaaminen muuttuu myös huomattavasti turvallisemmaksi, kun jään pettäminen ei haittaa.

Kalareissuilla ja tavaran kuskauksessa on hyvä pakata tavarat pohjalle hyvin niin, ettei propelli imaise niitä. Matkustajaa mukaan ottaessa molempien on syytä olla melko kevyitä, jos laitteella voi joutua avoveteen. 130 kilon kantavuus tarkoittaa sitä, että sitä suuremmalla lastilla Snapper ei jaksa nousta pussien päälle vedessä, tai myöskään vedestä takaisin jäälle.

Pelkällä jäällä (tai maalla) kantavuus on hieman isompikin. Koeajon perusteella kaksi henkeä myös vakauttaa laitteen kulkua mukavasti. Erityisen hauskaa oli yhdessä käännellä sitä painonsiirroilla, koska kahden hengen painonsiirrot saivat sen kääntymään vauhdissa vielä paremmin. Tilaa matkustajalle on kohtalaisesti.

Snapperin hienouksia on ilmatyynyalukseksi helppo ja hauska käsiteltävyys sekä edullinen hankintahinta. Sen pystyy kuskaamaan jopa tavallisella peräkärryllä, kunhan kärry on riittävän leveä ja on kolme miestä nostamassa kyytiin. Parempi on kuitenkin ilmatyynyaluksille suunniteltu tasapohjainen kippaava kärry. Niitä valmistaa Suomessa ainakin Huoltopalvelu Kari Kajolinna.

British Hovercraftilla ja niitä Suomeen tuovalla RAF Hovercraftilla on myös hieman isompia avonaisia ilmatyynyaluksia. Coastal Pro on järeä tapaus 350 kilon kantavuudellaan ja 36 900 euron alkaen-hinnallaan.

Välimalli Marlin maksaa 26 900 euroa. Reilun 200 kilon kantavuudellaan se on Snapperia varmempi ratkaisu kahden hengen ja tavaroiden liikkumiseen. Marlinin saa myös tee se itse -rakennussarjana samaan hintaan kuin tämän pienemmän Snapperin.

Raimo Tengvall, kuvat Arto Rusanen

Snapper:

Pituus:2,65 m
Leveys:2,00 m
Paino:160 kg
Matkustajia:1-2 hlö, kantavuus ajoalustasta riippuen vähintään 130 kg
Moottori:riggs & Stratton, 4-tahti V2, 23 hv
Kulutus:n. 5 litraa/h 98E
Hinta:16 900€
Raimo Tengvall
Raimo Tengvall on yhtä aikaa nuori ja kokenut auto- ja veneilytoimittaja. Töitä nelipyöräisillä teini-iästä alkaen vuodesta 2005, paattien parissa vuodesta 2012. Karttuva kokemus on tuonut kaikkiruokaisuutta: oikeastaan mikä tahansa kulkupeli miellyttää, jos se saa matkan tuntumaan tärkeämmältä kuin määränpään.

Kommentit

Myytävät RAF -veneet

test
RAF Hovercraft Snapper '16
13 900 €
Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin
Nettivene.com
mobiililaitteissa