Harva vapaa-ajan harrastusväline on yhtä kallis tai kokonaisvaltainen elämysalusta kuin iso vene. Tunnetasolla se on ylivertainen luksuksen ja menestyksen merkki. Järkitasolla sellaisessa taas yhdistyy nykyaikaisen kaupunkikodin tilat ja varustelu vesillä liikkumisen vapauteen ja vaihtuviin maisemiin.
Tosin se liikkuminen ei varsinkaan suomalaisissa olosuhteissa ole aina kovin helppoa tai vapaata. Maisemien vaihtumistakin vaikeuttaa, että kaikkialle ei pääse, kun ei mahdu.
Meikäläisissä olosuhteissa ison veneen erityisetuja ovat kuitenkin kivat sisätilat huonoillakin säillä. Pienemmässä purkissa ollaan enemmän sään armoilla: ahtaassa kabiinissa ei ole kiva kykkiä sadepäivänä tai lokakuun viileinä iltoina. Avarassa luksusveneessä taas mahtuu elelemään sisällä herroiksi, vaikka ulkona olisi sadetta tai kylmää.
Suomessakin myydään muutamia uusia tämän noin parinkymmenen metrin kokoluokan luksusveneitä vuosittain. Merkkejä on esimerkiksi Azimut, Fairline, MCY, Prestige, Princess ja Sunseeker.
Hervoton luksusmallisto – koeajovene alemmasta keskiluokasta
Brittiläiseltä Sunseekeriltä suosituimmat ja suomalaisittain kiinnostavimmat mallisarjat ovat Predator, tämä nyt koeajettu Manhattan sekä myös ”karvalakkimalli” San Remo 50 (15,7 m). Manhattan-malleja on kolme välillä 52-65 (17,2-21,1 m), Predatoreja kolme välillä 57-80 (18,2-24,9 m).
Näiden yläpuolella on Sport Yacht, 68-101 jalkaa (21,7-29,8 m) sekä jo hieman laivamaisempi Yacht, 75-155 jalkaa (23,0-47,2 m). Kaikkein isoimmassa on painoa 330 tonnia ja 60 000 litran polttoainekapasiteetti sekä varustelu riittää valtamerten ylittämiseen. Jotain meiningistä kertoo se, että siinä on enemmän hyttipaikkoja miehistölle kuin asiakkaille.
Suomalaiset taas haluavat yleensä liikkua veneellä itse, ilman jaloissa pyörivää miehistöä.Yli 24-metriset myös menevät jo virallisesti laivoiksi, joten siksikään niitä ei Suomessa huvivenekäytössä paljoa näy. Toinen syy on useiden miljoonien hinta. Pituuden kasvaessa myös muu veneen koko ja kalliin käsityön määrä kasvavat moninkertaisiksi.
Predator on vauhdikkain sekä muotoilultaan että suorituskyvyltään. Esimerkiksi Predator 68:lla saa tehokkaimmilla moottoreilla kerättyä isolle veneelle vauhtia järisyttävät 42 solmua. Predatoreissa on pelkkä sisäohjaamo, jonka päällä on iso avattava kattoikkuna.
Tässä Manhattanissa taas on iso flybridge, jossa ajaa ja hengailla ulkona merimaisemissa. Se sopii paremmin monipuoliseen ja leppoisaan oleiluun. Matkanteko ei ole tärkeintä, vaan vene itsessään on jo määränpää.
Rannasta olet tullut, rantaan on sinun jälleen tuleva
Sunseeker 65 Manhattan on juhlava näky laiturissa. Se on paitsi pitkä, myös leveä ja todella korkea. Suomessa vaikutelmaa korostaa, että se on käytännössä myös aina laiturin isoin vene.
Jo tyhjäkäynnillä kuulee, että koneina on valtavat dieselit. Kylmänä ne vähän röpöttävät, savuttavat ja haisevat. Tuo puoli ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin vene muuten.
Sisään astutaan käytännössä ainoastaan takakautta. Siellä on tilava takakansi, jolle on sivukiinnityksessä mukava astua matalaltakin venelaiturilta. Märkänä kansi tosin on liukas. Se voi kastua sateen lisäksi myös siitä, että sen voi laskea sähköisesti pinnan alle. Tyylikäs temppu on hyödyllinen esimerkiksi uimaan menoa tai kumiveneen kyytiin ottoa varten.
Peräkiinnityksessä on parempi käyttää sähköllä esiin tulevaa kapeaa lankonkia. Sen kävely voi teettää pientä haastetta, jos juhlavieraat ovat liian hiprakassa.
Edestä voi napata matkustajan vain korkealta laivalaiturilta ja jos hän on atleettinen. Koeajossa kokeiltiin tällaistakin, mutta ei tehnyt mieli testata uudestaan. Tässä tempussa joutuu keplottelemaan itsensä kaiteiden välistä ja astumaan keulassa liikahtelevan ankkurin päälle.
Jos veneillä muutenkin vaikeimmat paikat ovat rantautumisia, isolla veneellä se korostuu entisestään. Kun tai jos on löytynyt sopiva laituripaikka – sellainen kannattaa varmistaa etukäteen soittamalla – päästään manööveeraukseen.
Ison ja painavan aluksen hallinta satama-altaissa vaatii rauhallisuutta ja ennakointia. Ilman erikoisvarusteita tarvitaan myös kaksi osaavaa ihmistä.
Toinen on veneen perässä tai reunalla ja huutaa tai näyttää sormilla etäisyyttä laituriin. Rantaan hypätessään hän pääsee kiinnittämään köysiä, mutta muuta ei voi tehdä. Käsin tätä venettä ei työnnellä tai vedellä mihinkään.
Komentosillalla ajetaan kuin mitä tahansa kaksimoottorista ja keulapotkurilla varustettua venettä. Tietysti vähän hitaammin, sillä massat, voimat ja vastuut ovat isoja. Tuplamoottorit ja keulapotkuri antavat mahdollisuuden kääntää venettä melko vapaasti. Silti mahdolliset kovat tuulet ja virtaukset vaikuttavat, ne pitää ottaa huomioon. Veneilyn lainalaisuudet ovat läsnä.
Joihinkin isoihin veneisiin asennetaan lisäksi yksin rantautumista helpottavia ratkaisuja, kuten Yacht Controller. Sillä saisi kauko-ohjatusti joystickillä liikutettua venettä haluamaansa suuntaan, mennessään samalla jo kiinnittämään köysiä. Tällöin ei tarvitse osaavaa kansiapuria, joka muuten on tällaisessa veneessä todella tarpeen.
Väljillä vesillä viihtyen
Kipparina tällaisessa plaaniin nousevassa omakotitalon kokoisessa järkäleessä on vaihtelevat fiilikset. Tilavassa paikassa hitaasti kruisaillessa ja avomerellä marssivauhtia painellessa on kuninkaallisen levollinen olo. Satamissa sekä ahtailla ja vilkkaasti liikennöidyillä väylillä taas vastuu painaa.
Ahtaissa paikoissa pitää hahmottaa veneen mittasuhteita ja nähdä joka suuntaan. Nämä onnistuvat flybridgeltä helpommin kuin sisäohjaamosta. Flybridgellä reilun viiden metrin korkeudessa ajaminen onkin paljon makeamman tuntuista.
Suomalaisittain isoin miinus on olematon tuulensuoja. Ilman oikeaa vaatetusta tulee kylmä. Selvästi vene on ajateltu kuumempiin olosuhteisiin, jossa on vain hyvä, että tuuli viilentää.
Sisällä tulee ehkä Suomessa ajettua enemmän. Täältä näkyvyys on hyvä eteen ja etuviistoon. Huonommin tästä pääkomentosillalta näkee sivuille ja takaviistoon. Vasemmalla eteen tulee ikkunoiden vauhdikkaasti muotoiltuja palkkeja, oikealla pieni-ikkunainen sivukannen ovi ja keittiö. Taakse näkee kohtalaisen hyvin, ellei salonki ole täynnä seisoskelevaa juhlaväkeä.
Koeajossa väsyi aika nopeasti jatkuvaan kurkkimiseen, että eihän takaviistossa ole ketään. Pian tyytyi katsomaan ja seuraamaan muiden veneiden liikkeitä ensisijaisesti tutkasta.
Sisäohjaamossa on tilaa seisoskella ja kävellä, mutta penkillä istuminen taas vaatii leppoisampaa otetta. Se on niin kaukana, että kunnon istuma-asennon saa vain rauhallisessa kruisailussa, jolloin voi ohjata vaikka jaloilla. Tai antaa autopilotin hoitaa ohjauksen. Asetetaan kompassisuunta ja vene ajaa sinne, kunnes toisin käsketään.
Koeajoveneessä ollut Simrad Premium Package nimittäin sisältää esimerkiksi juuri autopilotin, AIS:in ja Sleipner-stabilisaattorin. Lisäksi veneessä on Beijer-ohjausjärjestelmä sisustan toiminnoille. Sillä näkee esimerkiksi virrankulutukset, vesitankkien tilanteet, valaistukset ja muut vastaavat.
Lähes kaikkia varusteita Beijeriä lukuunottamatta voi käyttää myös yläohjaamosta. Flybridgellä on myös isot tuplanäytöt ja hallintalaitteita enemmän kuin melkein missään pienemmissä veneissä. Täällä korkeuksissa kapteeni tuntee olonsa isoksi – mutta ulkoa katsottuna näyttää isossa veneessä minimaalisen pieneltä.
Suvereenia jyräämistä
Tämän kokoisen veneen nostaminen liukuun tuntuu moottorifanista juhlavalta. Kun työntää tuplakoneiden kaukohallintalaitteet kunnolla eteenpäin, tulee aluksi pieni nykäisy ja huikea mylvintä. Se on hyvä signaali matkustajille, että he voivat valmistautua kohta tulevaan vauhtiin.
Moottorit jylisevät useamman sekunnin ennen kuin vauhti alkaa kiihtyä kunnolla liukuvauhtiin. Tämä ei tosiaan ole sporttivene. Rauhalliset ja valtavan kokoiset tuntuiset liikehdinnät ovat tämän veneen juttu.
Sama koskee ajamista liukuvauhdeissa. Käännökset tapahtuvat juhlavalla hitaudella. Pienemmät aallot otetaan vastaan laadukkaan ja vakaan tuntuisesti. Koeajossa tosin ei päästy kokeilemaan sen isompaa aallokkoa kuin veneen omat peräaallot. Myöskään mitään kreisimpiä manööverejä, mitä pienten veneiden koeajoissa tehdään, ei tehnyt mieli lähteä temppuilemaan.
Tällä veneellä tekee tuhoa, jos ei aja vastuullisesti. 35 tonnia painava 65 Manhattan tekee liu’ussa noin metristä terävää aaltoa. Sellainen saa pikkuveneet ja kajakit helposti merihätään. Siksi pitää oikeasti miettiä ja seurata tilannetta, milloin voi lähteä nostamaan paattia plaaniin. Matkaa suomalaisissa olosuhteissa kannattaakin suunnitella niin, että iso osa matkasta kruisaillaan hissukseen.
Jos lähellä on pieniä veneitä, kannattaa ajaa korkeintaan noin viiden solmun vauhtia. Silloin myös moottorien ääni Sunseekerin sisällä pysyy rauhallisena ja kulutus kurissa. Tyhjäkäynnillä se on vain 4 litraa tunnissa per kone, eli yhteensä kahdeksan. Sillä pysytään vielä ekosarjassa.
Plaanissa homma muuttuu. Silloin menee satoja litroja tunnissa. Koeajoveneellä saatiin huippuvauhdiksi 28 solmua ja -kulutukseksi 400 litraa tunnissa. Sopiva matkavauhti oli 24 solmua, jossa moottorit veivät yhteensä 250 litraa tunnissa.
Marssivauhdissa 1000-heppaiset MAN:in V8-dieselit jyrisevät huumaavasti. Takakannella mukana on lisäksi häiritsevä ahtimien sirinä. Mukavinta on olla flybridgellä tai salongissa ovi kiinni.
Konehuoneeseen jos haluaa tai tarvitsee mennä, sinne johtaa tikkaat takakannen luukusta. Tila kyllä lämpenee hurjasti ajon seurauksena. Hankalasti sinne ei siis oikein voi mennä mennä heti ajon jälkeen. Muutama tunti pitää jäähdytellä, ja sen silloinkin vielä esimerkiksi tilaan vievät rappuset ovat tulikuumat.
Kunhan konetilaan pääsee, se on yllättävän iso. V8:t ja lähes kaikki muukin tekniikka on siellä hyvin saavutettavissa. Tilassa mahtuu kulkemaan ja siellä on lähes seisomakorkeus. Osa huoltotoimenpiteistä on siis helppoja, jotkut muualla päin venettä olevat työt taas varmasti hieman vaikeampia.
Ei pahoinvointia?
Pääasiassa Sunseeker 65 Manhattan on perusfiilikseltään ja -toiminnaltaan kuin mikä tahansa nykyaikainen matkavene, paljon isompi vain. Yksi asia kuitenkin erottaa sen täysin muista veneistä: stabilisaattori.
Noin 70 000 euron Sleipner SPS 55 tuntuu lisähintana hurjalta, kunnes sen hienouden kokee. Veneen pohjassa on 0,8-metrinen Vector Fin -evä, joka heiluu tietokoneohjatusti ja pitää veneen sivusuunnassa suorassa.
Merellä ajaessa tämä tuntuu niin, että sivuaallokossakin vene heiluu vain eteen-taakse-suunnassa. Sivusuuntainen keikkuminen loistaa poissaolollaan, mikä on lähes maagisen tuntuista. Olo veneessä on rauhallisempi, paha maailma on kauempana. Merisairaille tämä voi tarkoittaa myös vähemmän pahaa oloa.
Satamassa hyöty on myös huomattava. Esimerkiksi ohikulkevien veneiden aallot eivät keikuta sivusuunnassa, joten nukkuminen on helpompaa. Cocktail-kutsuillakaan lasit eivät lähde liukumaan pöydillä.
Venettä kokeiltiin rannassa myös stabilisaattori pois päältä. Ja kyllä rauhallisesti ohi ajanut XO-venekin sai kohtuupienillä peräaalloillaan ison Sunseekerin keinumaan kuten veneet keinuvat.
Ehdottoman suositeltava varuste tuo stabilisaattori siis. Lopulta sen lisähinta ei tässä yli kahden miljoonan euron maailmassa ole edes niin paha. Se kuitenkin vie veneen vedessä kellumisen reaaliteeteista osittain toiseen todellisuuteen.
6 huonetta ja keittiö
Iso vene – tai huvijahti, jollaiseksi tätä voinee jo nimittää – on kuin hyvin varusteltu asunto. Koeajoyksilön lisävarustepaketeilla kamppeet ovat kuin nykyaikaisessa kerrostalokämpässä. Koko kesän viettäisi täällä oikein hyvin.
Keittiössä on hyvä ja merenkäyntiä kestävästi muotoiltuihin laatikoihin aseteltu Sunseeker-astiasto samppanjalaseineen päivineen. Laitteistoa on jääkaappi-pakastin, viinikaappi, hella, uuni, liesituuletin ja astianpesukone.
Ruokapöydän ääreen mahtuu mukavasti ruokailemaan kuutisen henkeä. Se on ehkä suurin asuttavuusmiinus. Ison porukan rapujuhlia tässä ei järjestetä. Hyttitilaakin olisi 10 hengelle, joista kaksi perän ”miehistöhytissä”. Siksi vähän sääli, että ruokailuryhmä ei riitä koko porukalle.
Peräosan isossa salongissa on lisäksi sohvatilaa 7-9 hengelle. Tässä sohvapöytä on kuitenkin ruokailuun aika kaukana. Siksi tämä salonki sopii enemmänkin juhlaoleiluun tai röhnöttämiseen. TV:n katselu on myöskin tämän tilan juttu, vaikka telkkareita on myös hyteissä.
Hytteihin mennään komentosillan vieressä olevia portaita. Alhaalla käytävällä ja kaikissa hyteissä on seisomakorkeus 190-senttiselle, useimmissa kohdissa kaksimetrisellekin. Paikkoja joihin löydä pää, ei oikein ole, ja nekin vähät ovat yleensä pehmustettuja. Myös seinät ovat pehmeät. Tämä eristänee ääntä ja on mukavaa, jos vaikka vähän osuu hoiperrellessa tai merenkäynnissä.
Kaikissa alakerran neljässä hytissä on TV ja kohtuutilavat sängyt. Keulan VIP-vierashytti on jo kuin perinteinen ison veneen omistajanhytti, parisängyllä ja omalla WC-suihkuhuoneella totta kai.
Veneen keskellä salongin alla on kuitenkin todellinen helmi, omistajan hytti. Se on koko veneen levyinen “läpitalon” huone hienoilla merimaisemilla.
Omistajan hytissä on huimasti tilaa ja tietysti oma WC ja suihku. Lisäksi on vaatehuone ja meikkauspöytä peilillä ja tuolilla. Tavaraa saa mukaan kahteen kirjahyllyyn ja säilytyslokeroihin sekä vetolaatikoihin. Täällä tosiaan asuu ja pysyy tyylikkäänä vaikka mihin tahansa gaalaan.
Ihan veneen perässä on toisen ääripään hytti, ”miehistöhytti”. Uimatason kautta kuljetaan tähän hyttiin, joka on saman kokoinen kuin normaalien veneiden hytit. Täälläkin on oma WC ja hieno ikkuna avarilla merimaisemilla. Lapset viihtyvät varmasti täällä, jos on suomalainen eikä halua veneelleen mitään miehistöä. Täällä on myös asuttavuuden viimeinen kruunu: pesukone.
Aurinkoa ja venettä palvoen
Usein veneet ostetaan hyvän kesäsään nautintovälineiksi, joten pitäähän sen puolen olla myös miljoonaveneessä kunnossa. Manhattan-mallistosta tekee Sunseekerin ehkä houkuttelevimman ”edullisemman pään” mallisarjan sen valtava flybridge.
Kahdelle isolle sohvaryhmälle mahtuu istuskelemaan mukavasti noin 14-16 henkeä. Lisäksi kuskin viereen menee yksi ja ohjauspulpetin vasemmalle puolelle auringonottoalueelle pari henkeä.
Taaemmassa sohvaryhmässä on pöytä. Hyvä niin, sillä flaikkarilla on myös pikku grilli. Kovin suurta barbeque-juhlaa ei tällä saa aikaan, mutta jotain kuitenkin. Käytännössä tärkeämpi varuste voi silti olla juomat viileänä pitävä jääkaappi jääpalakoneineen.
Flybridgelle mennään asiallisia rappusia pitkin, eli voi kävellä fiksusti eikä tikkaiden tyyliin. Liikkuminen Manhattanissa onnistuu muutenkin fiksusti, kun sivukannet ovat mukavasti käveltävän leveät. Niitä pitkin pääsee kuskin ovelle sekä eteen keulakannelle. Siellä voi nauttia auringosta ja merimaisemista rauhassa, jos muualla veneessä on liikaa porukkaa ja hulinaa.
Keulakannella hyödyllisiäkin juttuja, kuten todella isot köysilaatikot. Vapaa-ajan viettoon siellä on auringonottoon tila, johon saa patjat ja pari nostettavaa selkänojaa. Siinä voi sitten hengailla kahdestaan kaikessa rauhassa ja vaikka siemailla muutaman juoman. Juomatelineitä nimittäin ainakin on riittävästi, kolme kummallekin auringonpalvojalle.
Siinä onkin kiva köllötellä kivassa laiturissa tai mukavassa paikassa ankkuroituna ollessaan. Tai jos joku muu ajaa. Kaikissa näissä tilanteissa iso Sunseeker on todella leppoisa tapaus.
Itse ajamiseen se taas tarjoaa todella ison järkäleen tuntua, ja tiettyä hervottomuutta siinä, ettei se tosiaan mahdu kaikkiin satamiin tai väylille. Rahalla saa leppoisuuden lisäksi myös veneen käsittelyn ja reittisuunnittelun haastetta.
Pitkän työuran ja veneilyuran palkintona valtava matkavene on omiaan. Vaikka olisi varaakin, niin kannattaa silti miettiä, mikä kokoluokka on sopivin. Tällainen yli 20-metrinen on tarpeen vasta jos aikoo kestittää parinkymmenen hengen porukoita tai liikkuu parin perheen voimin.
Pienempään tarpeeseen esimerkiksi 15-18-metrinen luksusvene voi olla vähintään yhtä kätevä. Esimerkiksi Sunseeker 52 Manhattan on varsin tämän koeajetun tyyppinen omakotitalo sekin, neliöitä vaan on hieman vähemmän.
Ja kai siitäkin jotain etua on, jos sellainen maksaa yli miljoonan vähemmän?
Teksti Raimo Tengvall, kuvat Arto Rusanen
