Tässä voisi olla oikein mainio ratkaisu suojaiseen saaristoon tai järven rannalle. Jos koti tai mökki ei ole ison selän äärellä, nelimetrinen vene riittää hyvällä säällä kulkemiseen mainiosti. Varsinkin mikäli hinnalla on väliä. Tämän kokoluokan veneen kun saa uutena moottorin kanssa kymppitonnilla, tai tässä tapauksessa halvemmallakin.
Hinnan lisäksi muita etuja pienessä pulpettiveneessä on keveys. Sitä on yksinkin helppo käsitellä ja vetää rantaan. Jos käyttää traileria, pienikin sellainen riittää eikä autolta vaadita ihmeitä.
Toisaalta verrattuna vielä pienempiin paatteihin tällaisessa kuitenkin on ohjauspulpetti. Ajaminen ratin ja kaukohallintalaitteen kanssa on paljon mukavampaa kuin pikkuperämoottorin vääntely vasemmalla kädellä epäluonnollisessa asennossa.
20-hevosvoimaisessa moottorissa riittää potkua vielä muutaman henkilön kanssakin. Toisaalta se on suurin teho, jolla venettä ei vielä tarvitse rekisteröidä. Pikku byrokratiasäästön lisäksi tällä voinee välttyä todennäköisesti pian tulevalta veneverolta.
Perheen pienimmille iloa on myös siitä, että 20-heppaista saa ajaa jo alle 15-vuotiaana. Tällaisella veneellä pääsee hyvin alkuun niin nuoriso kuin varttuneempikin vesille mielivä.
Riisuttu malli
Suvin kaudelle 2015 esittelemä uutuus 4230 R on nimensä mukaisesti reilut neljä metriä pitkä. Se on valmistajansa pienin ja edullisin pulpettivene.
Tulevalle kaudelle 2016 se saa Suvin uuden harmaan kylkivärityksen, jollainen oli jo koeajetussa kuvien veneessä. Tämän päälle veneessä oli lisävarusteiset tuulilasi ja runsas kaidevarustus.
Perushinnaltaan 4230 R:n edullisuus on itse asiassa aikamoinen. Se on jopa tonnin halvempi kuin sisarmallinsa 4250 R. Huima säästö siis tässä kolmen-neljän tuhannen euron veneiden hintaluokassa.
Vaikka runko on sama, tämä 4230 R on aavistuksen ulkomitoiltaan pienempi. Laitakorkeudeltaan se on matalampi, sisältä taas korkeampi, koska lattia on alempana. Se ei myöskään ole sadevesityhjenevä. Äyskäriä tai pilssipumppua siis tarvitaan sateiden jälkeen, tai sitten voi hankkia 338 euron satamakuomun. Sekin tulee halvemmaksi kuin tonnin lisähinta sadevesityhjenevään 4250 R -malliin.
Kalliimpaan sisarmalliin verrattuna tässä tosin ei ole myöskään ole ajovaloa, 12 V virran ulosottoa, tasaista turkkia (eli lattiaa) eikä muutamia säilytystiloja.
Tässä 4230:ssa säilytystilaa onkin tosi vähän, vain peräpenkin alla. Sielläkin tilaa vievät muun muassa bensatankki ja veneilyssä pakolliset varusteet. Pieni vene tarvitsee paljon ilmaponttoneita kelluakseen neljän hengen kuormalla, joten säilytystilaa esimerkiksi keulaan ei ole jäänyt.
Hauska ja kätevä yksityiskohta ovat muuten veneessä olevat hankaimet sekä ohjauspulpetin läpi vedetyt säilytysreiät airoille. Matalassa paikassa moottoria varoen tai bensan loppuessa venettä voi siis halutessaan soutaa.
Perässä taas näyttäisi olevan pikkuluksusta, kun laadukkaat uimaportaat ovat vakiona. Ne ovat kuitenkin näinkin pienessä veneessä pakollista tavaraa tulevassa huvivenedirektiivissä.
Kolmelle kyllä, neljälle ehkä
Lähdetäänpä vesille. Neljä henkeä tosiaan mahtuu kyytiin ja tälle lastille vene on rekisteröitykin. Tilaa riittää hyvin kaikille. Kaksi istuu takapenkillä, yksi edessä ja yksi käännettävällä keskipenkillä. Paikat ovat pienveneen tyylisiä, eli ei mitään luksusta.
Neljä isoa miestä on tässä veneessä 20-heppaiselle koneelle liikaa. Kovasta yrittämisestä huolimatta venettä ei saatu nousemaan liukuun. Yksi kaveri rannalle, niin tilanne muuttui. Vene nousi plaaniin vaivattomasti, kunhan yksi oli keulassa.
Tällä kolmen ison äijän porukalla vene liikkuikin sitten oikein sopivan sukkelasti. Neljä vähän pienempää ihmistä, esimerkiksi osa lapsia, olisi siis myös toimiva kokonaisuus.
Lastin kanssa 4230 R tuntuu myös varsin vakaalta menijältä. Sama on vielä kahden hengen kuormallakin, kun toinen istuu keulassa. Matkustaminen on myös suhteellisen toimivaa, kunhan on pukeutunut tarvittaessa lämpimästi ja veneeseen on otettu lisävarusteiset kaiteet. Niistä saa hyvin kiinni, mutta ilman niitä aallokossa voisi olla vähän orpo olo.
Pientä hauskuutta, kohtuullista rahanmenoa
Yksin ajaessa 4230 R:n luonne vähän muuttuu, hyvässä ja pahassa. Tavallaan siitä tulee hauska ja jopa lievästi sporttinen ajettava. Venehän on itsessään kevyt, vain 180 kg, ja 20 hevosvoimaa liikuttaa sitä jopa 24 solmun vauhdilla.
Toisaalta keveys tuntuu aallokossa levottomuutena. Kuski istuu ratin takana aivan veneen perässä keskilinjasta selvästi oikealla, mikä saa veneen painopisteen olemaan todella takaoikealla. Tämä tietysti kuuluu venemallin ominaisuuksiin, jonka kanssa on tällaisessa vain elettävä. Silti yksi matkustaja tai muuta lastia keulaan ei ole ajamisen kannalta välttämättä yhtään huono juttu.
Koeajetussa Yamahan peruskoneessa ei ollut varsinaista trimmiä, vaan edullisempi sähköinen kippi. Sitä ei voi käyttää suuremmilla moottorin kierroksilla.
Jos moottoria haluaa nostaa ala-asennostaan, sopiva koneen asento pitää siis asettaa arvaamalla jo ennen kaasuttamista liukuvauhtiin. Kiihdytys plaaniin ei kuitenkaan välttämättä onnistu liian korkealla olevalla moottorilla, vaan potkuri jää sutimaan tyhjää. Kokonaisuudessaan toiminta on aluksi todella hankalan tuntuista. Ainakaan lyhyen koeajon aikana ei löytynyt vaivatonta tapaa päästä liukuun muuhun asentoon kuin pitkällä vesilinjalla, veneen keula alhaalla.
Kunnon trimmillä varustettu moottori maksaisi lähes tonnin enemmän, joten ymmärrettävästi kaikki eivät sellaiseen halua tämän hintaisessa veneessä satsata.
Kokonaisuutena 4230 R ei ole mitenkään täydellinen tapaus, mutta sitten on hyvä muistaa hinta. Perusvene maksaa piirun alle 2 950 euroa. Kaiteisiin ja tuulilasiin menee lisäksi 0 – 1 000 euroa, riippuen paljonko niitä haluaa. Moottorin kanssa hinta pyörii 6 500 – 8 000 euron tienoilla. Se on uudeksi kotimaiseksi pulpettiveneeksi vähän.
Jos ei ole liiaksi tottunut isompiin veneisiin tai arvostaa pienen veneen näppäryyttä tai liikkuu vain pienehköllä vesialueella, 4230 R kyllä ajaa asiansa. Tärkeintähän on päästä vesille. Hyvällä säällä se onnistuu uudella takuun alaisella venepaketilla huolettomammin kuin vanhalla isommalla.
Teksti: Raimo Tengvall, kuvat: Arto Rusanen
