Haluaisitko uuden vesijetin alle kymppitonnilla? Moni selvästi haluaa. Nelinumeroinen summa ”lelusta” vielä menettelee. Viisinumeroinen taas voisi olla vaikeampi perustella pankissa tai kotona.
Onneksi rahoitusyhtiöt eivät kyseenalaista osamaksulla hankittavan ostoksen järkevyyttä. Ehkä ei siis haittaa, vaikka hinta nousisi vähän toiselle kympille. Sitä paitsi uudelle jetille saa todennäköisesti pidemmän maksuajan. Kuukausittain uusi voi siis tulla jopa käytettyä halvemmaksi. Toimivana pysyvää hupia riittää silloin pidempään, tosin pidempään riittää sitten maksettavaakin.
Joka tapauksessa jettien hintakilpailu vain kovenee vuosi vuodelta. Hintasodan aloitti vuonna 2014 Sea-Doo Spark (koeajettu Nettiveneessä 2015). Kevyen pikkujetin saa karvalakkimallina alkaen 6 590 eurolla. Varustellummatkin versiot jäävät alle kymppitonnin. Lisäksi Sea-Doo täräytti alle tasaluvun alkavalle hinnalle myös perusmallin GTI:n (koeajettu Nettiveneessä 2017).
Vesijettimarkkinoiden kolmannen suuren tekijän Kawasakin hieman vanhempaa STX-15F -malliakin myydään nyt alle 10 000 euron. Sen etu muihin edullisiin jetteihin nähden on noin puolitoistakertainen teho, 152 hv.
Yamaha selvästi koki, että nyt on paikka ja pitää laukoa. Se korvasi edullisen V1-mallinsa (koeajettu Nettiveneessä 2016) uudella EX-mallilla, joka on astetta kevyempi. Tähtäimessä on mahdollisimman hyvän merikelpoisuuden sijaan siis enemminkin leikkisämpi hauskuuttelu.
Ja se hinta? Tietenkin 9 990 euroa. Tosin silloin kyseessä on EX Sport, jossa on vain mekaaninen peruutusvaihde. Tällainen jetti lähtee liikkeelle heti käynnistyttyään ja sitä on vaikeaa yrittää pitää paikallaan.
Rutkasti helpompaa käsiteltävyyttä tuo Yamahan sähköinen RiDE. Se vastaa hieman Sea-Doon iBR:ää, vaikka yksityiskohdissa ja käyttölogiikassa on eroja. Molemmissa on sähköisesti ohjattu ”kauha”, joka tulee vesisuihkun eteen. RiDEssa vesi suunnataan kauhalla sivuille, iBR:ssä alas. Systeemiä ohjataan molemmissa vasemman käden kahvalla, jota voi käyttää ajaessa eräänlaisena jarruna.
Näillä varustettuna jetti pysyy käynnistyessään paikallaan. ”Vaihteen” saa muissakin tilanteissa laitettua ”vapaalle”. Kauha siis tulee eteen niin, että jetti pysyy suunnilleen paikallaan. Peruuttamiseen iBR:ssä täytyy pitää vasemmalla kädellä kauhaa pohjassa ja oikealla lisätään kaasua. Yamahan RiDE on joidenkin makuun vielä helpompi. Siinä peruuttaminen tehdään vain vasemmalla kahvalla, eli se toimii ”peruutuskaasuna”. Oikea kahva taas on eteenpäin menon kaasu.
Siinä missä Sea-Doolla iBR kuuluu jo useimpiin Sparkeihin ja 9 990 euron GTI:hin, Yamahalla RiDE tulee vasta tässä koeajetussa 11 390 euron EX Deluxessa. Hinta nousee siis yli kymppitonnin haamurajan. Lisäksi se on kovin lähellä 11 900 euron isompikokoista Yamaha VX:ää. Mitäs EX aikoo tarjota vastineeksi?
Pyrkii olemaan pieni
Ensivaikutelmana EX tuntuu asialliselta, mutta pienehköltä ja jotenkin vaisulta. Se ei laiturissa näytä kovin erityiseltä. Satulassa istuessaankaan ei koe olevansa aivan uuden 2010-luvun lopun jetin ohjaimissa.
Mittaristo ohjaustangon alla on aika pieni. Taustapeilitkään eivät ole valtaisan kokoiset, mutta hyvä yritys, että sellaiset ylipäänsä on.
Värimaailmassa tai muotoilussa ei ole lähdetty leikittelemään millään. Osa muoveista näyttää tyyliltään jo vanhahtavilta. Kokonaisuutena tyyli ehkä ei hirveästi häiritse ketään, muttei välttämättä innostakaan.
Keula on aika leveän näköinen. Kätevästi sen ansiosta EX:ään pystyy jotenkuten astumaan sisään myös sieltä. Leveän keulaosan reunoilla on alueet, joihin voisi vaikka laittaa karhennukset kulkua helpottamaan. Isoin jumppa tulee ohjaustangon ylittämisestä.
Säilytystilat yllättävät. Niitä on jopa kolme, mutta kaikki ovat melko pieniä. Tyypillisimpiä jettilokeroita ovat keulalokero sekä kuskin ja ohjaustangon välissä oleva ”hanskalokero”. Näistä hanskalokero on kohtuullisen iso, eli sinne mahtuu hyvin lompakko, kännykkä, juomapullo ja lisäksi vielä vaikka eväsleipä. Hyvä näin, koska tämä tila on ainoana helposti saavutettava jetin päällä ollessa.
Melko helppo on myös kurotella etutilaan, mutta se on EX:ssä kummallisen pieni. Lisäksi se viettää eteenpäin. Lähinnä sinne mahtuu esimerkiksi pari lyhyttä köyttä.
Yllättävä lisätila löytyy penkin irrottamalla. Yleisimmin jeteissä tällöin on vastassa vain moottori. EX:ssä taas moottorin päällä ja sen takana on myös säilytystilaa. Hyvä idea, tosin penkkiä on vaikea lähteä irrottelemaan vesillä, kun itse pitäisi istua sen päällä. Pahimmassa tapauksessa penkki, kuski tai molemmat tippuvat veteen. Satulan alla olevat säilytystilat ovat siis saavutettavissa käytännössä vain laiturissa.
EX:n säilytystilojen kooksi ilmoitetaan yhteensä 29 litraa. Se on onnettoman vähän esimerkiksi Yamahan VX-mallin 93 litraan, mikä edustaa varsin tyypillistä jettisäilytystilaa. Sea-Doo Sparkin lisävarusteinen etusäilytystilakin on jo 28 litraa, eli lähes saman verran kuin EX:n tilat yhteensä.
Tämäkin viittaa siihen, että EX ei ole matkajetti, vaan tarkoitettu lähinnä lähivesillä nautiskeluun. Lähdetään siis kokeilemaan hauskanpitoa.
Sopivasti kivaa kaasuttelua
Yamahan TR-1-moottori rouskuu tyhjäkäynnillä kolmesylinterisen tyyliin hieman epätasaisesti ja persoonallisesti. Tyhjäkäynnillä liikutaan mittarin mukaan ilmeisesti 6 km/h, tosin digitaalimittarin lukema vilkkuu nollan ja kuutosen välillä.
Kaasuun moottori vastaa tyypillisen pirteästi ja vesisuihkumoottorin tyyliin se tuntuu käytännössä heti myös vauhdin kiihtymisenä. Jostain syystä Yamaha ei kerro vesijettiensä tehoja, mutta yli 100 hevosvoiman joka tapauksessa ollaan. Lisätehoja välttämättä haluaville esimerkiksi RIVA Racingin virityspaketit voivat olla houkuttelevia. Vakionakin kyllä paukkua riittää sen verran, että tuntuu kivalta. Äärimmäisiä kokemuksia varten olevat ahdetut jetit ovat asia erikseen ja aivan eri hintaluokassa.
Ajossa vakautta on kohtalaisesti. Olo ei ole missään vaiheessa hutera, kuten pikkuisessa Sea-Doo Sparkissa voi aluksi tuntua. Toisaalta Yamaha EX:ää ei myöskään saa kallistettua käännöksiin ihan yhtä iloisesti.
Täysikokoisiin jetteihin nähden taas EX on hupaisampi ja leikkisämpi pyöriteltävä. Sen kanssa pääsee melko nopeasti sinuiksi, jolloin sillä paiskoo menemään hupaisan tuntuisesti.
Välillä ronskeimmissa käännöksissä perä nousee aalloista ilmaan, veto loppuu ja pysähdytään paikalleen. Tälle ominaisuudelle ei ilmeisesti ole voitu mitään. Sen sijaan joillekin jeteille ominaista huojumista kovissa vauhdeissa ei tuntunut ollenkaan.
Täysi rähinä, mittarin mukaan 84 km/h, meni sekin oikein asiallisesti. Lähinnä ongelmia alkoi tulla korkeammista aalloista. EX ei ole isompien aaltojen tai merikelien suuri ystävä, vaikka niissäkin pärjätään. Vauhtia on kuitenkin hieman hiljennettävä jo parinkymmenen sentin aallokossa, jossa isommalla jetillä tykittelisi yhä ongelmitta täysillä menemään.
Roiskeita ei onneksi tule kovin pahasti edes etuviistosta vasta-aallokosta, ilmeisesti leveähkön keulamuodon ansiosta. Eniten vettä tulee hitaissa vauhdeissa korkeampien vasta-aaltojen lyödessä keulan yli. Kengät kastuvat kyllä varmasti, sillä vettä tulee jalkatilaan helposti myös takaa.
Hyvä tapa saada vettä sisään on tietysti myös RiDE-järjestelmällä jarrutus vauhdista. Mitenkään älyttömästi EX ei siitä sukella, mutta hieman varuillaan on oltava. Erityisen varuillaan on oltava, ettei näitä jarrutteluja tee jonkun tullessa perässä, sillä muut eivät vesillä pysähdy läheskään näin nopeasti.
Fiksuinta on olla ottamatta jarrutteluista tapaa itselleen. Sen verran on syytä vesillä aina ennakoida, että matkaa riittää jetin vauhdin pysäyttämiseen kaasua nostamallakin.
EX:n hauskuudesta nautiskellessa on syytä muutenkin olla vastuullinen. Sillä leikitellessä meinaa unohtaa olevansa vesillä, jossa joku voi aina tulla yllättäen jostain suunnasta.
Ja vaikka EX:n väri ei ole räikeä eikä ääni ei kovin kova, sillä rälläämisestä voi mökkinaapuri helposti harmistua. Kannattaa siis tehdä vain jokunen manööverihassuttelu per paikka ja sitten vaihtaa sijaintia. Onneksi pikku siirtymiinkin EX sopii paremmin kuin sitä pienemmät vesijetit eli seisottavat temppujetit tai Sea-Doo Sparkit.
