Arcona 380:stä purjehtiessa ei voi kuin ihailla veneen hyvää tasapainoa. Kun purjeet on oikein asetettu, ei ruotsalaisveneessä ole juuri ollenkaan nousuherkkyyttä, mutta kuitenkin ohjauksessa tuntuu kevyt peräsimen paine. Vene on selvästi suunniteltu tositoimiin, testiversiossa vinssejä on kolme molemmin puolin, täysleveä levanki on upotettu istumalaatikon lattiaaan, ja inhaulerin vetäessä keulan rullafokkaa sisäänpäin Arcona nousee tuulee todella hienosti. Purjeet saa halutessaan trimmattua lähes yhdelle viivalle. Nautinto purjehtia, vaikka käytännössä käsipareja tarvitaankin vähintään kaksi.
Kulkutilat kunnossa
Arconan keula on lähes pystysuora, ja rungon muodot ovat muutenkin modernit. Aivan raaserileveyksiin ei perä kuitenkaan yllä, ja kevyt kavennus antaa veneelle mukavan ilmeen. Istumalaatikko ulottuu pitkälle eteen, ja sen keskelle saa tilavan pöydän, jonka ympärillä istuu kuusikin ruokailijaa. Tasaista kantta on runsaasti, ja kulku keulaan tapahtuu sujuvasti vanttien sisäpuolelta. Keulassa on erittäin tilava keulaboksi, jossa on ankkurikettingin lisäksi tilaa myös kaasupullolle.
Veneen kallistuessa reiveillä olijat saavat tukea istumalaatikon pöydän koholla olevasta telineestä, mutta kuskilla jalkatukea ei ole. Liukkaalla kelillä tukea jää varmasti kaipaamaan.
Muuten Arconasta ei purjehduksessa juuri löydä moitteen sijaa. Eväköli pitää veneen tukevasti suunnassaan, ja lähes kölin syvyinen peräsin antaa hyvän pidon veteen. Testipäivänä Helsingin edustalla tuuli noin 7 m/s, jolloin puuskissakaan Arconalla ei ollut ongelmia pysyä ruorimiehen hyppysissä.
Iso pentteri
Sisätilat Arcona 380:ssä ovat ulkotiloja perinteisemmät. Testattavana oli kahden peräkajuutan versio, jota onkin ilmeisesti myyty selvästi yhden kajuutan versiota enemmän. Peräkajuutat ovat toimivat, mutta eivät tietenkään tässä kokoluokassa kovin suuret. Keulapiikin sänky on kahden mukavasti nukuttava, ja sängyn edessä on pieni pukeutumistila. Kajuutan sohvat ovat vastakkaiset, keskellä on pöytä, jonka päässä seisoo kannen läpi tuleva masto. Vessa on sisääntuloaukon styyran puolella, ja vastapäätä on pentteri. Pentteri on muuten erittäin iso ja hyvin suunniteltu. Kaapit, työtilat ja hella ovat oikeilla paikoillaan. Suunnittelija on selvästi tehnyt itsekin ruokaa purjeveneessä.
Ei dieselin käryä
Nyt testattavana ollut Arcona oli mallinimeltään 380z. Pieni z tarkoittaa, että vene on varusteltu Oceanvoltin sähkömoottorilla ja kajuutan styyran puolen sohvan alla on kahdeksan 138 ah:n LiPO4-akkua. Lisäksi veneessä on purjeessa 1000 W aurinkokennoja ja puomissa ja kannella vielä 800 W. Lisäksi potkurissa on purjehtiessa käytettävä generaattori.
Testiveneessä ollut sähkömoottorissa on tehoa 15kW, mutta vääntö syntyy heti kun kaasuvivusta kääntää. Satama-ajossa sähkömoottori onkin varmasti erittäin hyvä.
Akkujen tehoa riittää täydellä kaasulla ajettaessa tunnin ajan, mutta käytännössä aurinkopaneelien ladatessa ja matkanopeutta ajaessa matka-aika kasvaa maahantuojan mukaan yli viiden tunnin. Maahantuojan mukaan viiden solmun nopeutta voi ajaa noin kuusi ja puli tuntia. Harva purjehtija kaipaa pidempää ajo-aikaa.
Sähkömoottori on edelleen kallis. Sen hinta on noin kaksinkertainen vastaavaan dieselmoottoriin verrattuna, eikä hinnassa ole vielä mukana kalliita akkuja, jotka jälleen noin kaksinkertaistavat hinnan. Toisaalta ylläpito- huolto- ja polttoainekustannuksia ei käytöstä juuri tule, joten hinta laskee joka vuosi.
Oceanvoltin järjestelmä vaikuttaisi lyhyen kokeilun jälkeen varsin hyvin toimivalta, tuotantomäärien ja kilpailun kasvaessa hinnatkin aivan varmasti putoavat. Akkuteknologia on lisäksi kovassa muutoksessa, mikä kantanee hedelmää myös veneisiin.
Sähkömoottori nousee tulevaisuudessa varmasti hyväksi vaihtoehdoksi myös vaikkapa vanhaa moottoria korvatessa, sillä Oceanvoltin moottori sopii suoraan dieselmoottorin jalkaan.
Tapani Mylly
