”Mitä huonommat säät, sitä paremmin koppiveneet tekevät kauppansa.” Venevalmistajien ja -myyjien mukaan kulloinenkin sää vaikuttaa selvästi myynteihin, vaikka hankinta tehdään moneksi vuodeksi.
Viileä alkukesä esimerkiksi nyt vuonna 2017 hidasti venekauppaa. Pääosa veneistähän on avoveneitä. Ja nyt tätä kirjoittaessa lokakuun alussa tulee vettä vaakatasossa, joten jos jostain, niin nythän pitäisi kiinnostua hyttiveneistä…
Valikoimaa kohtuuhintaisissa uusissa ”koppiveneissä” ei ole liiaksi. Erityisesti valikoima kapenee, jos pitäisi saada useampi ihminen istumaan sinne lämpimiin sisätiloihin.
Nyt nousevassa suosiossa olevia Pilothouse-tyyppisiä veneitä on useilla valmistajilla, melko kohtuullisin hinnoin esimerkiksi Quicksilverillä ja Finnmasterilla. Niissä on hytti edessä ja myös pikku makuupaikat keulakannen alla. Huonona puolena keulasta on hankalampi tulla sisään, mikä vähentää käytännöllisyyttä vaikkapa yhteysveneenä.
Silloin kyseeseen tulevat 50 000 euron hintaluokasta Yamarin Cross 60 C ja tämä Bella 620 C. Näissä on avotilaa sekä keulassa että perässä. Hytti on läpikäveltävä, ja siinä on isot ovet keulassa ja perässä. Keulan nukkumapaikat menetetään, eli nämä veneet ovat vain päiväkäyttöön.
Bella on lisäksi yrittänyt pientä kompromissia näiden venetyyppien ominaisuuksien välillä. Nettiveneessäkin koeajettu 700 RAID on pilothouse-vene keulan nukkumapaikoilla. Lisäksi siinä on styyrpuurin puolella tilavahko sivukansi, joka ulottuu keulaan asti. Näin veneeseen kulku onnistuu keulastakin, nukkumapaikkoja menettämättä. Toisaalta isompien kansitilojen takia veneen matkustustilat sisällä ovat aavistuksen ahtaammat kuin tässä pienemmässä 620 C:ssä.
Astukaa alukseen
Korkea hytti saa veneen heti näyttämään ja tuntumaan kokoistaan isommalta. Näköjään siitä rupeaa puhumaan ”aluksena”.
Kyytiin astuminen on aika helppoa lähes joka suunnasta. Takana uimatasot ottavat vastaan aivan mataliltakin laitureilta, ja toisaalta kyljissä takana on askelmat korkeammilta laitureilta saapuville. Keulaan on helpompi tulla hieman korkeammalta. Askelmia on edessä ja sivulla styyrpuurin puolella väliporraskin, jostain syystä paapuurin puolella väliporrasta ei ole.
Missään välissä ei ole kovin leveää lastaustilaa. Isot ja painavat tavarat pitää nostaa joka puolella törröttävien kaiteiden yli. Pääasiassa runsas kaidevarustus on kuitenkin käyttöä helpottava hyvä asia.
Jos tarvitsee kävellä veneen hytin ohi ulkokautta, paapuurin puoleinen kansi on siihen liian kapea. Styyrpuurin puoleinen kansi on juuri ja juuri riittävä viitisentoista senttiä. Katollakin on tukevat kaiteet, jotka auttavat liikkumista myös tässä. Sivukansilla on fiksut tarvittaessa esiin käännettävät keskiknaapit. Lepuuttajille on hienosti kolme klipsikiinnityspaikkaa per puoli.
Säilytystiloja on etukannella matala laatikko sekä puoliavoin köysiboksi aivan keulassa. Takakannella on pari pienehköä suljettavaa tilaa sekä yksi isompi, lähinnä akuille. Köysille ja lepuuttajille on tilaa kyljissä takana. Sijainti on kätevästi oikealla kohdalla, joten lepuuttajien solmuja ei tarvitse joka kerta irrotella.
Takakannelle saa pehmustetun istuimen, jos haluaa matkustamiseen mahdollisuuden nauttia satunnaisista lämpimistä päivistä. Istuin voi olla hyvä myös kalastuskäyttöä ajatellen. Fisustamiseen valmistaja tarjoaa myös vapatelineitä ja kalanperkauspöytää taka-avotilaan. Isommat varustelut löytyvät tietysti kalastukseen erikoistuneilta liikkeiltä. Kalaveneenä tämä voisi ollakin varsin mukava kolmen vuodenajan ratkaisu.
Siitä mukavuudesta puheenollen: lämmitys on lisävaruste, joka kannattaa ruksia ihan ensimmäisenä. Wallas 1800 muuttaa tunnelman aivan toiseksi, kun veneeseen pääsee lämmittelemään. Sen avulla vähemmän karskin ulkoilmaihmisen veneilykausi pitenee kuukausilla.
Neljän tai kuuden istuttava
Sisälle astuessa tunnelmat ovat kaksijakoiset. Tyyli on edullista perusvenettä, seinät ja katto jopa vanhanaikaisen oloista kevyesti vihertävää materiaalia. Tilaa ei tuntuisi olevan ylenpalttisesti. Mutta kyllä sitä on paljon, kun vain muistaa veneen pienehkön koon. Tämän mittainen avovene ei vielä näyttäisi kovin isolta.
Istumaan mahtuu neljä tai kuusi henkeä. Tämä paikkamuuntelu tapahtuu pehmustetulla istuinlevyllä. Se on kasvot menosuuntaan takapenkkiläisen selkänojana neljän hengen asennossa. Kiinnitys tähän tuntuu vähän hankalalta. Kuuden hengen asennossa takamatkustajat istuvat sivuttain, kaksi heistä näiden irrotettavien istuinlevyjen päällä.
Matkustaminen on luonnollisesti mukavampaa kasvot menosuuntaan. Sivuttain kuuden hengen asentokin menettelee, vaikka ahdasta alkaa tulla. Jaloille on tässäkin hieman tukea, mutta muuten kiinni ei saa kovin hyvin mistään.
Kuuden hengen asennossa istuinlevyjen alle jää kätevät avoimet säilytystilat, joihin työntää isojakin reppuja. Muuten sisällä säilytystiloja ei ole niin paljoa tai varsinkaan kookkaita kuin ehkä toivoisi.
Taaimpien penkkien alla on tilat, joihin päästäkseen pitää ensin poistaa istuinlevyt ja sitten vielä säilytystilojen kannet. Toisella lailla epäkäytännöllisiä ovat kuskin ja etumatkustajan penkkien alta löytyvät tilat. Niistä pitää ensin poistaa penkkien lukitukset hankalasti seinän puolilta ja sitten kääntää penkit eteen. Lisävarusteinen vesihana lavuaareineen löytyy matkustajan penkin alta.
Muuta kunnon säilytystilaa ei sitten enää olekaan. Moni pienempi nykyvene tarjoaa huomattavasti isompia säilytystiloja kuin tämä. Lattian alla olevaa tilaa on ilmeisesti jouduttu käyttämään kellukkeisiin, eikä ole saatu kunnon ruumaa.
Yhteysvenekäytössä 620 C:ssä täytynee lastata lattia täyteen tavaraa, ellei tavaroita halua säilyttää esimerkiksi keulan avotilassa. Varsinkin sadesäällä tekee varmasti mieli ottaa kamppeet sisään, ja silloin tulee ahdasta.
Kipparin paikka pääosin passeli
Parhaat istumapaikat ovat kuskilla ja tämän vieressä istuvilla, tosin pientä miinusta on näissäkin penkeissä. Ne ovat kapeat, eivätkä tarjoa mitään sivuttaistukea merenkäynnissä. Niiltä poistuessa raapaisee helposti takareitensä penkin teräviin rakenteisiin.
Muuten penkit ovat asialliset. Matkustaja saa tukevasta kahvasta otteen, ja hänellekin on muotoiltu jalkatuki. Pöydän lisäksi matkustajan jalkatilassa on pikku lokero esimerkiksi puhelimelle, vieressä 12 voltin pistoke. Tämä tietysti voisi olla helpomminkin käsillä ylempänä, mutta hyvä näinkin.
Kuskilla on myös vastaava lokero ja pistokkeet, mutta häneltä puuttuvat juomatelineet. Turha kannanotto vesillä juopotteluun? Kyllä juomatelineet saisi olla: kesällä koppiveneessä voi tulla kuuma ja tarvita ihan vain vettä!
Ajoasennosta saa hyvän, kunhan penkkiä vaan onnistuu liikuttamaan pituussuunnassa. Sen vapautusvipu on yhteistyöhaluton ja vanhanaikaisen tuntuinen. Istuimen perusasento on hyvällä korkeudella, mutta joku saattaa tykätä istua nostetun etuosan päällä vaikkapa satamaa lähestyessä.
Vakiovarusteisen kuskin kattoluukun avaamalla pääsee hyvään seisomakorkeuteen ja saa pään ulos. 170-senttisestä alkaen pää on kunnolla hytin yläpuolella. Tämä voi olla kiva manööveeratessa tai laiturilla olijoiden kanssa pari sanaa vaihtaessa.
Satamamanöövereja voi hankaloittaa pikku tuuliherkkyys ja keulapotkurin puuttuminen lisävarustelistaltakin. Onneksi ovista on varsin nopea liikahtaa, kunhan vähän kumartuu. Runsaat kaiteet ja hyvät knaapit auttavat kriittisemmissä rantautumistilanteissa.
Kuin isommalla ajaisi
Vesillä 620 C tuntuu varsinkin aluksi kokoistaan isommalta. Se liikkuu melkeinpä majesteettisesti. Liukuun nousu tapahtuu lähes olemattomalla kynnyksellä ja muutenkin liikkeet ovat rauhallisia.
Kunnolla kääntäessä se kallistuu runsaasti, kuten ”koppiveneiden” tyyliin kuuluu. Kaikki liukuvat yksirunkoveneethän kallistuvat, tällaisessa se vain tuntuu enemmän. Vasemmalle kääntyessä ei näe vasemmalle kuin veneen katon.
Toinen yllättävä ja jatkuva näköeste ovat isot oven ja ikkunan karmit suoraan edessä. Niiden taakse häviää vesillä helposti toinen vene. Vaikutelmaa korostaa, kun kuski istuu niin lähellä näitä karmeja. Sivuille ja oikeastaan jopa taakse näkee paremmin kuin eteen.
Kovempaan merenkäyntiin päästessä ensimmäinen havainto on hyttiveneelle tyypillinen räminä aalloissa. Myös moottorin ääni kaikuu ympäri koppia jonkin verran. Tämä on se hinta, mitä maksetaan suojassa sisätiloissa olemisesta.
Veneen runko toimii hyvin ja selvittää aallokot paremmin kuin hytin räminästä voisi kuvitella. Välillä etuviisto aalto räsähtää tyypilliseen lasikuituveneiden tapaan. Kovassa kelissä kuitenkin pärjätään perusrauhallisen käytöksen ansiosta. Täytyy muistaa veneen olevan edelleen kuitenkin vain kuusimetrinen.
Sisällä kannattaa huolehtia riittävästä tuuletuksesta, etteivät matkustajat tule merisairaiksi. Wallas puhaltaa kätevästi kuskin ikkunalle ja hytin takanurkassa on poistoilman aukko. Takaoven voi myös halutessaan lukita raolleen. Sadekelillä on siis mahdollista välttää huurtumista, ja kaksi tuulilasinpyyhkijää ovat vakiokamaa.
