Kiipeiltävä tilaihme
Teksti Karel Kakko
Kuvat Mikko Rajala, Timo Sarkkinen
Tilaihmeen maineessa oleva Finnsport 650 AC on yksi kestosuosikki maamme käytettyjen veneiden markkinoilla. Myytäviä yksilöitä löytyy jatkuvasti, ja samaan aikaan useitakin, joten tarjontaa löytyy. Päätimme selvittää, onko suosion perusteena todellinen tilaihme, vai onko suosio sinänsä ihme.
Finnsport 650 tuotiin markkinoille
Hardtopparit täyttivät niukasti nämä toiveet. Samoihin aikoihin olivat haluttua tavaraa myös sellaiset isommat, takahytillä varustetut matkaveneet kuin esimerkiksi Flipper 850, Nimbus 26 ja Scand 29, mutta ne olivat hinnaltaan useimpien tavoittamattomissa.
Finnsportin tavoite oli selvä: veneen tuli tarjota samat tilat kuin takahyttiveneissä oli, mutta miltei hardtopparin hinnalla. Tyylikkyydelle tai viimeistelylle ei sijaa juuri annettu. Nimenomaan halpa hinta olikin tämän, kuten useiden muidenkin myyntimenestysten suurin valtti. Finnsport 650 mallia on valmistettu kaikkiaan yli 1 600 kappaletta.
Se, ettei Finnsportille oikeastaan koskaan ilmaantunut suoranaista kilpailijaa tai kopioijaa on sinänsä aika mielenkiintoista. Se kertoo aika paljon siitä, kuinka nopeasti trendit 1980-luvun aikana muuttuivat. Lähin suoraan verrannollinen vene lienee ruotsalainen Uttern 690, jota valmistettiin 70-luvun puolella.
Takahytin ilot ja kirot
Venekonseptina Finnsport 650 AC on tänä päivänä yhtä kuollut ja kuopattu kuin numeroa suuremmatkin takahytilliset matkaveneet. Niiden katoaminen uusien veneiden markkinoilta lähes tyystin on suora seuraus niiden kysynnän hiipumisesta. Miksi valita huono ratkaisu jos parempiakin on, on veneilykansa kysynyt itseltään, ja hylännyt takahytin.
Takahytin suurin haitta on se, että järjestely tukkii veneen takaosan. Siellä liikkuminen ja toimiminen muuttuu melkoiseksi kiipeilyksi. Nykyään veneisiin halutaan avonaista ja tasaista kansitilaa oleskeluun, kalasteluun ja milloin mihinkin aktiviteettiin, juuri niihin asioihin miksi vesille lähdetään rentoutumaan. Pieni vene, joka on vain täynnä kopperoita, on pikemminkin ahdistava kuin vapautuksen ja rentoutuksen mielihyvää synnyttävä.
Myöskään ajatus nukkumisesta samassa tilassa akkujen, lämmityslaitteen ja moottorikaivon läpivientien kanssa ei ole järin houkutteleva.
Finnsportin takahytin vuoteet ovat erimittaiset, styyrpuurin puoleinen 1,98 metriä ja paapuurin puoleinen 1,6 metriä. On sentään muistettava, että tämän kokoluokan veneeseen 4-5 kunnollisen makuusijan mahduttaminen vaatiikin jonkinlaisia kompromisseja.
Nerokkain, ja samalla parhaiten hengissä säilynyt ratkaisu ongelmaan on Eivind Amblen Fjordille jo vuonna 1968 suunnittelema Weekender-konsepti. Siinä on kunnollinen avotila veneen peräosassa tasaisella lattiapinnalla. Juju piilee siinä, että turkkitaso on niin ylhäällä, että sen alle on saatu mahtumaan minikajuutta täysimittaisella parivuoteella. Weekenderissä on myös Finnsportiin verrattuna toimivampi pentteriratkaisu sekä tilavampi toiletti.
Amblen ratkaisu on yhä tänään maailman kopioiduimpia, ja markkinoilta löytyy kymmenittäin veneitä, joissa sitä on käytetty.
Matkustamo
Finnsportin avotila on keskellä venettä sijaitseva bunkkeri. Se on myös ainut luonteva paikka oleskella matkanteon aikana. Siellä on istumapaikat kuljettajalle sekä kolmelle matkustajalle.
Ahtauden tunteelta ei voi välttyä. Yhden ihmisen liikkuminen paikasta toiseen melkein edellyttää muiden istumista kiltisti paikoillaan sen aikaa. Muuta kuin henkilöt ei sitten matkustamoon mahdukaan, vaan kassit ja varusteet on luontevinta viedä takakajuuttaan. Koska takahytin vuoteet sijaitsevat matkustamon penkkien alla, ei matkustamossa ole muita säilytystiloja kuin sivuille upotetut lokerot. Erilaista pikkutilpehööriä niihin kyllä mahtuu.
Mitään varsinaista pentteriä ei Finnsportista löydy, kyse on pikemminkin siitä, että eri välttämättömyyksille on paikat.
Spriikeittimelle löytyy paikka apumiehen karttapöydän alta. Lokeron kannelle on olemassa tuki, jolloin sitä avattuna voi käyttää aputasona. Keitintä käyttäessä on järkevämpää nostaa se omalta paikaltaan esimerkiksi takahytin katolle tai sitten juuri tuolle aputasolle, jolloin ympäröivä muovi ei kuumene liiaksi ja paikat pysyvät puhtaampina.
Apumiehen istuintyynyn alle on valettu syvennys, joka toimii vesialtaana. Hana toimii mekaanisesti jalkapumpulla. Jääkaapin voi sijoittaa keulahyttiin säilytyskaapin tilalle.
Keulahytti
Keulahytti on ehdottomasti Finnsportin parasta antia ja samalla juuri se paikka, jossa oleskellaan. Tilaa on mainiosti kolmelle, kohtuullisen hyvin neljällekin. Sisäkorkeus kajuutassa on 1,39 metriä. Valoa tulee riittävästi ikkunoista ja oviaukosta. Tuuletus hoituu kattoluukun avulla ja reunoja kiertävällä hyllyllä on tilaa varusteille. Hieman korkeammat selkänojat tosin varmistaisivat tavaroiden pysymisen paikoillaan kovemmassa merenkäynnissä. Nyt ne putoilivat koeajossa penkeille ja siitä edelleen lattialle.
Kuten takakajuutassa ovat vuoteet keulassakin erimittaiset, styyrpuurissa 1,9 metriä ja paapuurissa 1,62 metriä. Pöytälevy voidaan perinteiseen tapaan laskea alas, jolloin saadaan muodostettua parivuode.
Vaikka keulahytti on Finnsportin mukavin paikka, niin ajon aikana siellä ei viihdy ellei liikuta aivan tyynellä ilmalla. Liukuvassa veneessähän yleensäkin on matkan teko on sitä mukavampaa, mitä taaempana ollaan, siellä aaltojen iskut tuntuvat vähiten. Ihan Finnsportin takakajuuttaan asti tuskin kukaan kuitenkaan selvin päin kömpii matkasta nauttimaan.
Ajossa
Suurin peruste ajamamme yksilön rajulle hintapyynnölle oli sen moottori, uudehko 140 hevosvoimainen nelitahti-Suzuki. Ottamatta sen enempää kantaa astronautti-muotoilua edustavan moottorin esteettiseen sopivuuteen juuri kyseiseen veneeseen, on syytä muistaa että Finnsport 650 AC on alun perin tarkoitettu moottoritehoille 40-85 hevosvoimaa. Vaikka suositus on korkeampi uudemmissa vuosimalleissa, tässäkin yksilössä 70-150, veneen runko on muodoltaan säilynyt vuosien varrella ennallaan. Siksi sopii suhtautua kriittisesti rajusti kasvatettuun tehosuositukseen. Liekö moottorivalintaan syynä vain halu pysyä kehityksen kelkassa suuremmilla koneilla ja nopeuksilla?
Finnsport 650 AC on kevytrakenteinen vene, jossa on loiva pohjan V-kulma. Noihin ominaisuuksiin yhdistettäessä kevyt perämoottori, kokonaisuudesta tulee harmoninen, ja nopeusalue on laaja ilman merkittävää liukukynnystä. Mukavimmillaan matka taittuu 15-25 solmun vauhdilla olosuhteista riippuen.
Koeajopäivänä navakka tuuli oli nostattanut parin vaaksan korkuisen aallokon, eli sellaisen, josta matkaveneen tulisi vielä selviytyä mukavasti. Kohtuullisen mukavaa meno olikin, kunhan malttoi pitää mieluummin alle kuin yli 20 solmua vauhtia. Yli 25 solmua alkoi jo käydä hermoille, ja huippunopeuden tuntumassa vene muuttui kidutuskammioksi.
Tässä yksilössä ei ollut trimmitasoja. Niitä vene ehdottomasti kaipaisi asennon korjaamiseen sivutuulessa. Eräässä kaarroksessa tuuleen päin aiheutti aallon isku kaapinoven aukeamisen kajuutassa ja vetolaatikon sinkoamisen lattialle.
On olemassa veneitä, joilla ajaa mielikseen yli 30 solmun vauhtia. Finnsport ei ole sellainen. Yksi peräti vaarallinen piirre tämän yksilön ohjauksessa oli veneen taipumus kammeta kovasti oikealle. Jo kohtuullisessa nopeudessa otteen irrottaminen ratista käynnisti rajun kaarroksen. Kovemmassa vauhdissa rattia sai jo puristaa rystyset valkoisina ja vasemmalle kääntäminen vaati voimaa. Trimmievän tarkastus lienee paikallaan.
Vene on suunniteltu ja tarkoitettu halvaksi ratkaisuksi vesiretkeilemään pyrkivälle. Järkevää olisi pitäytyä veneen varustelun muutoksissa alkuperäisessä tarkoituksessa. Tässä yksilössä viisaampaa olisi ollut sijoittaa rahat huomattavan paljon pienempään moottoriin. Silloin olisi myös säästynyt huomattavan paljon rahaa, joilla olisi voinut panostaa trimmitasojen hankintaan ja parempaan ohjausjärjestelmään.
Järjestely olisi parantanut ajo-ominaisuuksia sekä laskenut niin yhdistelmän hankintahintaa kuin polttoainekulujen kautta sen käyttökustannuksia.
Siisti yleiskunto
Katsastamamme viidentoista vuoden ikäinen Finnsport on loistava esimerkki huolellisesta veneenhoidosta. Tai sitten venettä ei ollut käytetty kuin nimeksi. Joka tapauksessa, yleinen siisteys ilahduttaa aina ja edesauttaa kauppojen syntymistä.
Ajankohtaisimmat parannukset veneeseen ovat edellä mainitut trimmitasot sekä ohjauslaite. Myös matkustamon istuimen toppaukset voisi vaihtaa ryhdikkäämpiin ja paksumpiin. Sellaiset myös tekisivät matkanteosta mukavampaa.
Muita pieniä askareita kertyy muun muassa muutamista kaiteiden kiinnitysniittien uusimisesta, ankkuriboksin saranoiden vahvistamisesta sekä lämmittimen petrolitankin ja akkujen asianmukaisesta kiinnityksestä. Umpinaisten muovikoteloiden hankkiminen akuille voisi myös olla hyvä idea nykyisten avonaisten teräskaukaloiden tilalle.
Polttoainesäiliölle pääsy edellyttää hiukan rakenteiden purkua, mutta on työnä varmasti kannattava. Järjestelmän säännöllinen tarkistus ja puhdistus on tärkeä turvallisuustekijä.
Tämänkokoisessa täysin katetussa veneessä kahden kilon sammutin on vitsi. Vanhan voi lahjoittaa huoltoliikkeeseen ja hankkia tilalle kuuden kilon pullon. Se tarvitsee sitten kiinnityksen tukevasti keskeiselle paikalle.
Veneen varustelu ei kovin kaksinen ole, vaikka välttämättömyydet matkan tekoon löytyvät. Selkeästi rahanarvoisimmat mukana tulevista varusteista ovat kolmen vuoden ikäinen kuomu sekä talvisäilytyspeite kehikkoineen.
Vertaile hintoja
Finnsport 650 AC hintapyynnöt pyörivät liikkeissä ja yksityisillä tavallisesti 12-15 tuhannen euron nurkilla. Haitarin ulkopuoleltakin niitä toki löytyy: romut ovat hiukan halvempia ja uudehkolla moottorilla varustetut muutaman tuhannen kalliimpia.
Uutena Finnsport on tarjonnut veneilijälle paljon katettua tilaa vähällä rahalla. Käytettyjen kohdalla tilanne on hieman toinen. Eiväthän veneiden käyttöarvot ajan saatossa ratkaisevasti muutu, mutta jostakin ihmeen syystä hintaerot kilpailijoihin kaventuvat. Myyntipalstoja seuratessa törmääkin mielenkiintoiseen seikkaan.
Esimerkiksi sellaiset veneet kuin Fairline 21, Carver 21 ja Fjordin Weekenderit täyttävät vastaavat tarpeet kuin koeajamamme Finnsport. Tyylillisesti ja laadullisesti ne kuitenkin kuuluvat aivan eri sfääreihin. Silti niitä näkee myytävänä samassa hintaluokassa, jopa tuoreella tekniikalla. Uutena näiden veneiden hintaero on ollut huima.
Siksi valppaus on valttia. Kannattaa verrata huolellisesti paitsi samanmerkkisten veneiden hintoja, myös vastaavien kilpailijoiden hintatasoa. On ilman muuta koetettava selvittää, mitkä ovat veneiden hinnat olleet uutena, ja erityisesti se, miksi joku vene on ollut kalliimpi kuin toinen. Usein taustalla on laatuero varusteissa, materiaaleissa, työnjäljessä - tai kaikissa.
Missään nimessä käytetystä halpisveneestä ei ole mieltä maksaa yhtä paljon, saatikka enemmän kuin paremmasta laatuveneestä. Ei, vaikka ikäeroa olisi enemmänkin. Vuosimalli ei yli kymmenen vuoden ikäisissä veneissä enää ole juurikaan ratkaiseva tekijä, ei ainakaan yksilön kuntoa tärkeämpi, eikä todellinen tyylikkyys katoa ajan kuluessa.
Mikäli idealogistisista syistä veneen ehdottomasti on oltava kotimainen ja sen voimanlähteen perämoottori, ei Finnsportille paljon vaihtoehtoja jää. Silloinkin saattaa kuitenkin Finnspeed 745 olla vielä toimivampi ja tilavampi valinta.
Plussat
+ Siistinä yksilönä heti käyttövalmis
+ Uudehko kuomu
+ Keulakajuutta uusittuine patjoineen
Miinukset
- Mallina tylsä ja vanhentunut
- Epäkäytännölliset kansi- ja avotilat
- Turhan tehokas ja arvokas moottori
- Kovuus aallokossa
- Voimakkaasti kampeava ohjaus
Kotimainen kestosuosikki
Lohjalainen Fibå-Vene Ky esitteli ensimmäiset Finnsport 650:t jo vuonna 1978. Alusta asti veneissä on ollut kajuutat keulassa ja perässä, sekä kuomulla peitettävät avotila ja ohjaamo näiden välissä.
Vuosina 1978-80 ohjaamo oli täysin avoin. Viimalta suojasi tuulilasi, joka samalla toimi varustekaarena. 1980 tuulilasi korvattiin samanlaisella katteella kuin tässäkin yksilössä on. Se suojaa sivuilta, mutta on takaa ja päältä avoin, kunnes peräkuomu ja kattoluukun peite vetäistään paikoilleen.
Seuraavat mainittavat uudistukset toteutettiin vuonna 1986. Peräkajuuttaa korotettiin ja pidennettiin, ohjaamon katetta korotettiin ja polttoainesäiliön paikkaa siirrettiin edemmäksi, ohjaamon turkin alle. Keulakaiteita jatkettiin targakaareen asti, ja peräkannen kaiteita korotettiin reilusti.
Pari vuotta myöhemmin peräkajuuttaan lisättiin WC-tila, keitin siirrettiin keulakajuutasta apumiehen eteen, jolloin keulakannelle samoin kuin perään moottorin melusuojan alle lisättiin köysilokerot.
Ulkoisesti vuosimallit erotti selvimmin kylkiraidoiltaan. Ensimmäisissä oli lähinnä tummanvihreitä ja ruskeita raitoja, 1980-luvulla kirkkaan punaista ja 1990-luvun taitteessa mustaa ja vaaleansinistä. Muitakin värejä näkee, sillä tehdas toteutti asiakkaiden toiveita. Tämän yksilön laivastonsinisen raidan on maalannut jälkeenpäin automaalari, ja niin taidokkaasti, ettei uusintamaalausta keksinyt ennen kuin myyjä asiasta kertoi.
Veneitä myi 1980-luvulla myös Kesko omalla Yamarin-merkillään. Niissä oli usein harmaasta kylkiraita.
Finnsportin moottorisuositukset ehtivät vaihdella melkoisesti. 1980-luvun puoliväliin asti suurin sallittu moottoriteho oli 85 tai 90 hevosvoimaa, mutta vuonna 1986 valmistaja nosti tehosuosituksen 70-150 hevosvoimaan. Monissa veneissä näkee nimenomaan yli sata hevosvoimaisia perämoottoreita. Huippunopeus nousee suurimmilla sallituilla reilusti yli 35 solmun.
Sisäperämoottoreita veneisiin ei juuri asennettu, se olisi vienyt tilat peräkajuutasta.
1990-luvun alkuvuosina veneitä valmisti Lohjalla Oy Eurodelta Ab. Etenkin viimeisinä vuosina veneitä myytiin paljon myös puolivalmiina. Kaikkiaan veneitä valmistui reilusti yli puolitoista tuhatta.
Eurodelta meni vuosituhannen alussa konkurssiin, jolloin veneen valmistusoikeudet osti venäläisyritys. Se jatkoi Lohjalla parisen vuotta Finnsportin 8500- ja 7500-mallien valmistusta, mutta keskitti sitten toimintansa Venäjälle. Internet-sivuilla www.finnsport.ru on esillä useita Finnsportin vanhoja malleja, myös sikäläisten uudistama 650 AC. Suomeen veneitä ei tuoda.
Tekniset tiedot
Pituus 6,50 m
Leveys 2,48 m
Syväys 0,5 m
Paino n. 1 000 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Makuusijoja 2+3+2
Polttoainesäiliö 120 litraa
Vesisäiliö 50 litraa
Tehosuositus 70-150 hv perämoottori
Moottori Suzuki DF 140 (-02)
Myyntihinta 25 000 €
Hinta valmistusvuonna
110 500 markkaa (1990)
Valmistaja Fibå-Vene Ky, Lohja
Kippari 2/2006. Lue alkuperäinen artikkeli tästä!
