Molemmista käännöksistä on tietenkin variaatioita tuulen, veneen, miehistön ja purjehduksen tavankin mukaisesti. Perustasiat ovat kuitenkin pitkälti samanlaisia, ollaan sitten isossa kilpaveneessä tai pienessä perheveneessä.
Molemmissa käännöksissä pumi kulkee veneen keskilinjan yli. Tämä synnyttää useimmissa veneissä mahdollisuuden onnettomuuteen, erityisesti jos veneen puomi on matalalla. Vastakäännöksessä vene myös kallistuu laidalta toiselle. Niinpä kaikkien veneessä olijoiden pitää tietää etukäteen, että ollaan kääntymässä. Huutamalla varottaminen on hyvä tapa, ”kääntyy!” pitäisi olla purjehduskesän yleisin huuto.
Aloittelijan kannattaa kokeilla eri käännöksiä sopivassa tuulessa. Kääntyminen ei kuitenkaan ole helpointa hyvin hiljaisissa vauhdeissa, koska veneen vauhti voi loppua kesken, ja vene voi jäädä piihin. Niinpä noin 5m/s tuuli on hyvä harjoitteluun. Silloin veneessä on jo vauhtia riittävästi, mutta ei olla vielä lähellä reivikynnystä.
Tilaakin harjoittelu vaatii, eikä ensimmäisiä käännöksiä kannata myöskään viedä ihan lähelle syvääkään rantaa. Jos jokin menee pieleen, on mukavampi kun käännöksen voi ottaa uusiksi sotkun selvittyä.
Aivan kuten Purjehduksen perusteiden ensimmäisen osan purjeiden nostot ja laskut, oppii käännöksetkin tekemään nopeasti. Olosuhteiden vaihtuminen takaa kuitenkin sen, että täydellisyyttä ei tavoita koskaan – missä tietysti purjehduksen viehätys piileekin.
Tälläkin kertaa opettajana toimii Turun Pursiseuran purjehduskoulun rehtori Reijo Suomi sekä Riitta Suomi.
Tapani Mylly
