Vesijetit houkuttelevat hauskuuden lisäksi myös hinnalla. Vastaavan tehoisen perämoottorin hinnalla tai jopa halvemmalla saa kokonaisen ajovalmiin vesikulkuneuvon. Uudistunut Sea-Doo GTI 90-hevosvoimaisella moottorilla on tästä hyvä ja houkutteleva esimerkki. Hintaa on 9990 euroa, mikä on myös vesijettimaailmassa houkuttelevaa.
Muutaman vuoden markkinoilla ollut pienempi Sea-Doo Spark ei nimittäin ole paljoa edullisempi, jos siihen ottaa saman moottorin. Kolmipaikkaisena versiona Spark on 9 390 euroa, eli jo näillä nurkilla. Silti se on selvästi miniatyyrisempi kuin normaalin jetin kokoinen GTI.
Lähikilpailija GTI:lle on myös Yamaha V1 Sport, joka koeajettiin Nettiveneessäkin keväällä 2016. Samalla karvan alle kymppitonnin hinnalla se tarjoaa hieman enemmän tehoa, mutta vähemmän moderneja varusteita kuin tämä GTI.
Kolmas 9 990 euron hintainen uutena myytävä jetti on Kawasaki STX-15F. Se on selvästi tehokkaampi, mutta toisaalta vähemmän moderni kuin tämä GTI.
Modernius ja tietynlainen fiksu kohtuullisuus onkin selvästi ollut GTI:n suunnittelun ohjenuorana. Siinä on runsas varustus, sisältäen myös peruutus- ja jarrujärjestelmä iBR:n. Vaikka runko on normaalin keskikokoisen jetin kokoinen, sitä on kevennetty käyttämällä normaalin lasikuidun sijaan Polytec-komposiittia. Sama polypropeenia ja pitkiä lasikuituvahvisteita yhdistävä materiaali on käytössä myös Spark-mallistossa.
GTI:n rungossa painoa säästyy noin 40 kiloa lasikuituiseen verrattuna. Näin tähänkin on uskallettu laittaa vesijettimaailmassa varsin pienen kuuloinen 900-kuutioinen ja 90-heppainen moottori. Riittääkö se hauskanpitoon, vai lähinnä pelkkään liikkumiseen?
Kätevä omaksuttava
Sea-Doo GTI on todella helposti lähestyttävä ja haltuun otettava jetti. Kyytiin astuessa se tuntuu varsin vakaalta, mutta on silti kohtuullisen kompakti. Käynnistäessä se pysyy iBR-järjestelmän ”vapaa”-asennon ansiosta käytännössä paikallaan. Yleensähän jetit lähtevät heti tyhjäkäynnillä liikkeelle.
Manööveeraus onnistuu sähköisellä iBR:llä näpsäkästi. Vasemman käden kahvasta saa painettua ”vapaa”-asennon tai peruutuksen. Eteenpäin mentäessä lyhyt napautus vivusta tipauttaa vapaalle ja kunnon painallus laittaa peruutuksen. Mittaristonäytössä näkyy, mikä kulloinkin on käytössä.
Käytännössä tämä hoituu moottorin vesisuihkun eteen laitettavalla kauhalla. ”Vapaa”-asennossa se on edessä juuri sen verran, että vesisuihku menee alas ja liikkumista ei tapahdu juurikaan kumpaankaan suuntaan. Hieman enemmän se silti vetelee kuin venemoottori vapaalla. Mielellään jettiä ei tällöin esimerkiksi enää pidä köysillä kiinni rannassa.
Peruutuksessa kauha kääntää vesisuihkun menemään hieman etuviistoon. Peruutusvauhti on siksi selvästi hitaampi kuin eteenpäin ajo, ja hyvä niin. Aluksi pitää harjoitella se, että ohjaustanko pitää olla tällöin ikään kuin väärään suuntaan. Kun sen omaksuu ja muutenkin harjoittelee hieman, iBR:llä pyörittelee jettiä satamassa huippunäppärästi.
Satamasta aavemmille vesille lähtiessä GTI tuntuu myös heti luotettavalta. Toisin kuin kiikkerän tuntuinen Spark, tämä ei paljoa keiku pikku laineista tai varomattomista painonsiirroista. Tilaa istumiseen on hyvin, asento tuntuu varsin luontevalta. Ensikertalaisille jettikuskeille tai matkustajille kokemus ei ole liian hurja, ei ainakaan ennen kuin painaa kunnolla kaasua.
Aidon jetin hauskuutta
Ohjaustangon nappuloista ja mittariston näytöstä on valittavissa kolme ajotyyliä. Perusratkaisu on Touring, jolla noustaan liukuun ja kiihdytetään kevyen tuntuisesti. Lisää räjähtävyyttä ajoon saa painamalla Sport Moden. Sitä pitää painaa oikein kaksi kertaa, jotta on varma valinnastaan… Tällöin näytössä pyydetään myös ohjeistamaan matkustajia pitämään kiinni.
Sport Mode yllättää positiivisesti. Kaasuunvastaavuus on todella ärhäkkää, ja jettimoottori rykäisee laitteen äkäisesti vauhtiin heti paikaltaan lähtiessä. Iloinen kaasuttelu ja hassuttelu onnistuvat siis tällä 90-heppaisellakin.
Lähinnä tehon puute tuntuu kovemmista vauhdeista kiihdytettäessä. 50 km/h jälkeen ei ole enää kunnon kiihtyvyystunnetta edes yksin ajaessa, saati matkustajan kanssa. Huippunopeudeksi saatiin mittariston GPS-nopeusmittarin mukaan 70 km/h, mikä on tietysti vesillä ripeä vauhti sekin. Veneilijöiden maailmassa se on vajaat 38 solmua. Kapeilla tai liikennöidyillä väylillä tilanteet voivat tulla vastaan aika vauhdilla.
Sea-Doo GTI:llä näihin koviin vauhteihin ei päädy yhtä vahingossa tai yhtä ison euforian valloissa kuin huipputehokkailla ahdetuilla jeteillä. Niissä kiihtyvyys on brutaalia vielä 80-100 km/h vauhdissakin ja kuski saa jumppaa ihan jo kyydissä pysymisestä. GTI:llä taas hauskat kiihtymiset tehdään paikaltaan ja toisaalta vauhdissa voi nauttia ajettavuudesta.
Fyysinen ja eläväinen ajaminen onkin jetin suola ehkä vielä enemmän kuin kiihtyvyys. Ajotekniikassa riittää opeteltavaa vuosikausiksi, jotta voi pyörähdellä hauskan tuntuisia temppuja tai ajaa aallokkoa mahdollisimman hienosti.
Helppoon ja miellyttävään ajamisen opetteluun GTI on omiaan. Se ei tunnu tekevän mitään yllättävää ristiaallokoissakaan, eikä säikähdä päälle puolen metrin korkuisista pauhaavista meren aalloista. Sparkilla merikeleissä tuntee olevansa jo ongelmissa silloin, kun tällä hauskuus vasta alkaa.
Koeajon lopussa merellä tuuli yltyi ja keli nousi aika hurjaksi. GTI:llä pomppi aaltojen päältä vielä viittäkymppiä samaan aikaan kun veneilijät joutuivat laskeutumaan plaanista hitaampaan matkantekoon. Fyysinen ajaminen oli todella palkitsevaa, eikä ongelmia ollut muuta kuin sivutuulesta päälle lentävät vesiroiskeet. Kunnolla kuivana pitävä kuivapuku on jetteilijälle ehdoton varuste, joka pidentää ajokautta kuukausilla.
