Veneiden hinnat varsinkin uutena ovat monelle tavalliselle palkansaajalle hurjia. Toisaalta niiden arvo kyllä säilyy kohtalaisesti. Lisäksi veneillä usein koetaan arvokkaita ja muistorikkaita hetkiä. Voi siitä siksi jotain maksaakin.
Silti monelle voi tulla mietintää vaikkapa siitä, maksaako veneestä enemmän kuin autosta. Venettä käyttää kuitenkin murto-osan verrattuna autoon. Siksi voisi olla hyvä, jos löytyisi kunnollinen vene halvemmalla kuin kunnollinen auto.
25 000 eurolla saa jo oikein kunnollisen uuden auton. Moni tuon hintaluokan autolla ajaakin. Alle sen hinnan olevia kunnollisia, nykyaikaisia, monipuolisia ja merikelpoisia uusia venepaketteja ei sitten olekaan niin paljoa.
Asiallisia lasikuituveneitä Pohjois-Karjalan Kontiolahdella tekevä AMT näyttää nyt oikein hyvää esimerkkiä tähän hintaluokkaan. 5,15-metrinen tilava tuplapulpettivene 175 BR sisältää hyvin pitkälti sen, mitä reilun viiden metrin nykyveneeltä odotetaan.
Se seuraa AMT:n mallistouudistuksessa 190 BR:ää, joka koeajettiin edellisvuonna Nettiveneessäkin. Tuo vene on toimiva ja tilava kokonaisuus. Melkein jopa liiankin tilava: jalkoja mahtuu heiluttelemaan, mutta istumapaikkoja ei ole kunnolla mukavasti kuin neljälle.
Tässä 175 BR:ssä istumatilaa on enemmän ja lattiatilaa vähemmän. Tyyli on tässä muutenkin asiallisempi, 190 BR:n taas ollessa astetta vauhdikkaamman oloinen. Hintaeroa moottorin kanssa on kuitenkin noin kymppitonni. Se kallistaa vaakakuppia helposti tämän 175:n suuntaan. Esimerkiksi koeajetulla 60 hevosvoiman Hondalla varustettuna hinta on venemaailmassa varsin kohtalaiset 21 800 euroa.
Toimivat tilat viiteen metriin
Ensi alkuun AMT ei ehkä näytä oikein miltään. Lähinnä valkoista ja vähän harmaata sisältävä värimaailma luo tylsän vaikutelman. 2010-luvun lopun uuteen venemalliin kaipaisi vähän enemmän särmää ja näyttävyyttä. Ehkä tällä on haluttu pelata varman päälle: tyyli ei ainakaan näytä kohta vanhalta tai oudolta. Se ei karkota ketään, tosin ei kyllä houkuttelekaan.
Onneksi nämä valitukset unohtuvat veneen sisällä sitä käyttäessä, ja ihan viimeistään ajamaan päästäessä.
Muut kuin ulkoisiin asioihin liittyvät ensivaikutelmat ovat positiiviset. Sisään astuessa keulasta pääsee etukannelle leveähköjä ja kevyesti karhennettuja portaita pitkin. Myös sivulta pääsee keulakannelle hyvin molemmilta puolilta. Tuulilasin etunurkissa on karhennetut askelmat ja seuraavina portaina ovat keulakannen istuimet.
Näillä penkeillä istuu jopa vauhdissakin, jos nauttii tuulenvireestä. Vene on rekisteröity seitsemälle, joten kaikki istumapaikat voi miehittää ihan sallitusti.
Etukannelta matka jatkuu mainiosta yksiosaisesta ovesta takamatkustamoon. Se on vähintään puolet helpompi käyttää tyypillisiin kaksiosaisiin verrattuna. Ja veneessähän voi tulla kiire liikkua etu- ja takaosan välillä, vaikkapa rantautuessa.
Takasohva on kolmen istuttava. Vasemmalla se jatkuu reunaan asti, oikealla on reilun kengän levyinen askelma veneeseen takaa tuleville. Jostain syystä tosin uimaportaat ovat eri puolella. Uimareissulta tullessa tulee siis helposti astuttua suoraan penkin istuintyynylle.
Tyynyjen kastumisesta tosin ei pitäisi olla pitkän päälle haittaa. Vakiovarusteisten tyynyjen Dryfeel-täytteen sanotaan olevan hallitusti kuivuvaa materiaalia, joka ei pitäisi kastumisesta kärsiä. Veneen voi jättää sateeseen tyynyineen päivineen ainakin välillä ilman kuomua. Tämä hyvä siksikin, että kuomu ei edes ole vakiona. Lisävarusteinen ajokuomu on asiallinen ja viikkautuu tilavaan kuomukoteloon varsin helposti.
Ilman kuomua kuomukotelo toimii säilytystilana, joita veneessä on muutenkin loistavasti. Köysille on boksit takaoikealla sekä aivan keulassa. Lepuuttajille on paikat takaosan avotilassa. Siihen saa laitettua takaosan lepuuttajat suoraan kyljistä ilman solmujen irrottelua, mikäli kuomu ei ole käytössä. Etulepuuttajat pitäisi hakea ja irrottaa keulasta, jotta ne saa tähän säilytyspaikkaan.
Molempien pulpettien alla on tilavat pitkänomaiset säilytystilat. Kuskin puoleiseen on luukku etukannelta, toisella puolella luukku on matkustajan edestä hieman erikoisella ratkaisulla. Siinä on hanskalokeron alla levy, joka otetaan kokonaan pois. Hankalaa, sillä tämä levy pitää sitten laskea hetkeksi käsistään johonkin.
Nokkelaksi ajateltu idea tässä on, että levy toimii penkkien väliin laitettavana pöytälevynä… jos ostaa lisävarusteisen pöydänjalan.
Tuo jalka ja paljon muuta säilytetään takapenkin alla isossa laakeassa säilytystilassa. Sen kansi aukeaa kunnolla istuintyynyjenkin kanssa ja pysyy kaasujousella itsekseen auki. Lukitus tapahtuu Abloy-lukolla. Fiksusti tehdyssä tilassa on oma säilytyspaikka jopa bensan varakanisterille. Varsinainen tankki on kiinteä 60-litrainen tämän tilan alla.
Mukavaa järvi- tai merimatkaa
Kuskilla ja tämän vieressä matkustavalla on pulpettien ääressä säädettävät yksittäispenkit, jotka ovat aika perusmalliset. Esimerkiksi nykyään yleistä nostettavaa etuosaa ei ole. Pientä sivutukea penkit onneksi kyllä tarjoavat.
Ajoasennosta saa ihan fiksun tuntuisen. Jaloille on hyvä tuki, jonka pinta on karhennettu pitäväksi. Ratti on hieman kaukana, mutta vielä juuri sopivasti, ettei joudu kurottelemaan. Kaukohallintalaite on kivasti niin, että oikeaa kättä voi lepuuttaa reunalla. Varsinainen kyynärtuki se ei kuitenkaan ole. Pehmusteen puutteen takia kovemmassa kelissä kyynärpäätä ei tee mieli enää pitää siinä kolhiutumassa.
Tuulisuojaa on kuskille ja hänen vieressään matkustavalle oikein kivasti. Korkeahko pleksinen tuulilasi suojaa, mutta aallokossa myös vähän rämisee. Hyvänä puolena sen läpi on hienot näkymät. Etukulmissa ei ole pilareita, vaan pleksi kiertyy saumattomasti edestä sivulle. Edes oven ympärillä ei ole paljoa näköestettä, joten järvi- tai merimaisemat ovat hienona panoraamana nähtävillä.
Maisemanavigoinnin lisäksi myös sähköinen navigointi hoituu vakiona olevalla Raymarinen karttaplotterilla. Se alkaa nyt ilahduttavasti olla yleistä jo tämänkin hintaluokan veneissä. Ehkä sen ansiosta moni voi innostua lähtemään hieman tuttuja lähivesiä kauemmaskin nauttimaan veneilystä.
175 BR:llä ajaminen nimittäin on nautittavaa. Siinä on nykyaikaisen perheveneen varmuutta ja asiallisuutta, mutta myös leikkisämpi puoli. Hyvään aallokkoon päästessä sillä pomppii aalloilta toiselle miellyttävän ketterästi. Tiukkoja käännöksiäkin on hauska tehdä. Vene kallistuu tällöin aika paljon, mikä ei silti ole huolestuttavaa, vaan kivan ketterää.
Asiallisempi suoraan ajo menee myös melko eleettömästi. Isoimmat epämiellyttävyydet tulevat joistain etuviiston aalloista, jotka saattavat rämähtää ja roiskaista vettä tuulilasille. Muissa tuulensuunnissa ja tilanteissa mennään vain noin viisimetriseksi veneeksi oikein hienosti.
Korkealta ja kivaa
Matkustajat takapenkillä nauttivat kohtalaisesti. Tuulensuoja ei aivan täysin riitä sinne, vaan pientä pyörrettä tulee. Toinen hieman rentoutumista vähentävä tekijä on melko korkeilla kierroksilla touhuava moottori. Vaikka Honda on lajissaan hiljainen, niin yli 5000 kierrosta kuulostaa silti erilaiselta kuin vaikka 4000.
Koeajoveneen 60-hevosvoimainen moottori tosiaan tuntui joutuvan mouruamaan varsin korkeilla kierroksilla, jotta homma toimi. Taloudellisin matkanopeus oli AMT:n mittausten mukaan 25 solmua. Silloin kierrokset olivat jo yli 5000:n. Huippunopeutta onnistuttiin huudattamaan koeajossa 31 solmua.
Hassusti moottorin ääni tuntui hieman kiertävän veneessä. Kuskin korvaan se kaikui osittain myös ohjauspulpetista ja tuulilasista. Se oli kuitenkin jopa hyvä asia. Ääni tuli tasaisemmin, eikä häiritsevästi vain yhdestä suunnasta eli moottorista. Näin kone tuntui korkeista kierroksista huolimatta jopa varsin hiljaiselta.
Moottoriksi olisi tarjolla 50-heppainenkin, jota kyllä ei voi tämän perusteella suositella. Sen kohdalla tuskin säästäisi kulutuksessa, jos se joutuisi touhuamaan vieläkin korkeammilla kierroksilla. Ostohintakaan ei ole paljoa kuusikymppistä halvempi.
Vauhdinnälkäinen tai matalampia kierroksia kaipaava voisi ottaa 80-heppaisen Hondan. Sillä pakettihinta on 2 300 euroa kalliimpi kuin tällä kuusikymppisellä. Veneen iloisen sporttivivahteinen ajettavuus voisi ihan mielellään ottaa vastaan tuon isommankin moottorin.
Ehkä johtuen ajofiiliksestä tai muuten pääasiallisesti toimivasta kokonaisuudesta, AMT 175 BR jätti oikein miellyttävän tunteen. Pieniä puutteita siinä on, eikä toisaalta mitään epätavallisen säväyttävää.
Sen ominaisuudet kuitenkin tuntuivat hetki hetkeltä paremmilta, mitä pidempään siinä oli. Tämäkin koeajo tuntui loppuvan ihan liian lyhyeen. Silti tiettyä kiintymystä veneeseen alkoi tulla. Yllättävää tällaisesta valko-harmaavarpusesta.
Raimo Tengvall, kuvat Kari Wilén ja Raimo Tengvall
