Ennakkoluulottomimmat veneideat syntyvät, kun ihmiset ja veneet kohtaavat ajan kanssa. Helsingin Vene 17 Båt -messuilla Oy Brandt Ab:n Honda Marinen yhteistyöhön kuuluvilla AMT:n ja Fasterin väellä oli aikaa ja veneitä nähtävänä.
Siellä Hondan osastolla esiteltiin uusi 5,15-metrinen lasikuituvene AMT 175 BR. Samalla osastolla parinkymmenen metrin päästä alkoi Fasterin alumiinivenemallisto. Eri puolilla messuhallia taas esiteltiin lasikuitukantisia alumiiniveneitä. Idealamppu alkoi syttyä.
Sitten alkoi ahkera mittailu 175 BR:n ja Faster 525:n välillä. Sehän voisi ihan oikeasti toimia…
Muutamassa kuukaudessa prototyyppi oli jo valmis ja vesillä. Siitä alkoi ahkera muutaman kuukauden testaaminen. Sehän ihan oikeasti toimi!
Syksyllä 2017 tuli viestiä Nettiveneelle, että tällainen tehtiin ja haluaisitteko ajaa. Koeajoon tarjottiin kaikessa testauksessa rääkättyä ensimmäistä prototyyppiä. Se pelitti kuulemma niin hyvin, ettei tuotantomalliin tarvitse tehdä käytännössä mitään muutoksia.
AMT muuten, mutta Faster-pohja ja uusi kylki
Lasikuituinen ulkopuoli törmäyslistoista ylöspäin sekä koko sisäosa ovat tässä alumallissa identtiset perus-AMT 175 BR:n kanssa. Se on jo kesällä 2017 koeajettu Nettiveneeseen. Asiallinen tilankäyttö ja pääosin fiksut sisustaratkaisut ovat tässä aluversiossa samaa hyvää kuin siinäkin. Ne kannattaa lukea siitä jutusta.
Lähinnä tuossa koeajossa jäätiin kaipaamaan tehokkaampaa 80 hevosvoiman moottoria. Sellainen olisi nyt tässä käsillä. Alumiiniveneisiin viehtyneet ehkä myös jäivät kaipaamaan myös alupaatin tiettyä ronskia huolettomuutta. Sekin olisi nyt tässä.
Runko on tosiaan Fastereita valmistavan Juha Snell Oy:n tekemä. Alumiiniset kylkipalat ovat tähän alu-AMT:hen varta vasten suunnitellut. Pohja taas on identtinen Faster 525:n kanssa. Sitäkin venettä on jo ehditty kehua Nettiveneen koeajossa. Onpas tämä vene kyllä onnellisten tähtien alla ja hyvistä vanhemmista syntynyt!
Lue juttu tai katso video alumiiniveneen valmistuksesta
Messevämmällä moottorivalinnalla
Jottei kaikki olisi liian auvoisaa, koeajo oli marraskuun lopussa ja merellä oli metristä aaltoa. Suuntasimme sitä kohti.
Suojaisammilla vesillä ensitunnelmat ajamisesta olivat huippumiellyttävät. Liukuun nousu oli vaivatonta ja liu’ussa meno oikein pehmoista. 80-heppainen moottori toimi 175 BR:ssä hienosti, kuten oli toivottukin. Normaaliajossa ei tarvinnut huudattaa, vaan meno oli vaivatonta. Ruutiakin löytyi sitten viisimetriselle veneelle kivasti.
Koeajossa saatiin kerättyä huippuja 34 solmua yksin ajaen ja 32 solmua kahdella hengellä. Silloin osasi arvostaa myös pystyhkön tuulilasin suomaa tuulensuojaa.
Hyvä matkavauhti on 20-25 solmua, jolloin moottori kiertää noin 3900-4400 kierrosta. Kulutus on AMT:n omien kulutusmittausten perusteella vastaavasti 0,55-0,63 litraa merimailille.
60-heppaisella moottorilla menettää valmistajan mittauksen mukaan 5 solmua huippuvauhtia. Toisaalta pienemmällä moottorilla myös kulutus on 20 solmun vauhdilla viidenneksen pienempi, vaikka sitä joutuukin huudattamaan 600 kierrosta korkeammalla.
Mukavuus- ja vauhtimielessä kasikymppinen siis voittaa, mutta kuusikymppinen on selvää säästöä.
Vaan entäpä lasikuidun ja alumiinin ero? Huippunopeudet ovat mittausten mukaan suunnilleen samat, mutta matkavauhdeissa alurunkoisen kulutus on kymmenyksen pienempi. Hyvä saavutus, kun alurungolla 175 BR kuitenkin painaa runsaista jäykisteistä johtuen 30 kg lasikuitumallia enemmän.
Pitäisi kuitenkin ajaa poskettomasti (yli 30 000 merimailia matkavauhtia), jotta pienemmällä kulutuksella kuroisi kiinni alurungon 3300 euron lisähinnan. Saako alulla muita rahanarvoisia etuja?
Vapautunutta iloa ja tyrskyistä selviämistä
Vauhdikas käännös saa suupielet virneeseen. Jo lasikuituinen 175 BR oli leikkisä ajettava runsaine kallistuksineen. Tämä tuntuu kallistuvan kaarteissa ehkä jopa enemmän – tosin paha sanoa ilman suoraa vertailukohtaa.
Oikein kovissa käännöksissä perä voi heittää jopa yllättävästi, mutta kohtalaisen hyvissä yksittäispenkeissä onneksi pysyy jotenkuten. Takapenkkiläisiä tällainen extreme voi heitellä pahemmin. Potkurissa riittää pitoa hienosti. Ajamisessa on paljon potentiaalia vaikka vesiurheilijoiden vetämiseen tai ihan vain omaan hassutteluun.
Rauhoitan ajotyyliä ja jatkan saarten välistä kohti avoimempaa marraskuista merta. Aallot alkavat nousta. Meno jatkuu silti aika pehmeänä. Nousulistaton ja ronskisti jäykistetty alumiinirunko kohtaa aallot jämäkän sulavasti. Välillä tietyistä suunnista tulevissa aalloissa sentään tulee kunnon täräyksiä, jottei totuus unohtuisi.
Merkitsevältä aallonkorkeudeltaan 30-senttisessä meriaallokossa mennään vielä iloisesti 20 solmua. Sitä kovemmassa pitää jo alkaa hidastaa. Hienosti toimivalla rungolla meinaa unohtaa, että tässä ajetaan kuitenkin vain viisimetristä venettä.
Tyrskyihin tykitellessä ehkä isoimmaksi ongelmaksi muodostuu lasinpyyhkimen puute. Muuten esteettomän näkyvyyden tarjoavaan pleksilasiin ei pyyhintä saa lisävarusteenakaan. Roiskeita tulee roppakaupalla, mutta pulpettien ääressä ollaan hyvin suojassa. Tässä menossa takamatkustajat olisivat ainakin osittain kastuneet.
Kuskin penkissä pysyy kovassakin kelissä hyvin paikallaan, kiitos myös asiallisen jalkatuen. Fiksusti käsissä olevilla hallintalaitteilla tilanne tuntuu olevan hallussa, kun vene käyttäytyy muutenkin jämäkästi. Edelleen yllättää, että ollaan vain vähän päälle viisimetrisellä liikenteessä.
