59°58,7′ N 23°54,6′ E
Ääniraita: Anna Järvinen, Helsinki
Landauspaukku: Grillikatoksen alla, kallion laella.
Mukana: Keihänen (vaimo), Toni (veli), Niki R. (veli), Tesla (vene)
Elisaari on Helsingin kaupungin omistama tyyssija Inkoon saaristossa. Se ei ehkä aivan ylety Saaristomerelle asti, mutta on sen verran mesta paikka, että ansaitsee maininnan tässäkin juttusarjassa.
Tähystäjä
Tähystäjän on oltava hereillä, että huomaa pienen aukon kaislikossa, joka vie väylältä Elisaaren satamaan. Ensimmäisellä kerralla ajoimme ohi, ja koska emme jaksaneet kääntyä takaisin, päädyimme Inkoon satamaan, jonne jäimme mutaan kiinni. Toisella kerralla meillä oli plotteri ja olimme saaneet lisäohjeistusta, joten löysimme reiän. Sisääntulo luikertelee saarien lomassa kaislikon keskellä, ja juuri kun alkaa tuntua siltä, että olisiko parasta vain kääntyä ympäri ja mennä taas Inkooseen, avautuu nurkan takaa poukama, jossa on sata venepaikkaa.
Satamassa on pitkä rivi poijupaikkoja, mikä on kätevää, jos moottori sattuu sammumaan ennen rantautumista, niin kuin meillä kerran kävi. Juuri kun olimme kääntymässä niemen ympäri satamaan, Vanha Rouva – Volvo Penta MD70A, vm. 79 – oli saanut siltä päivältä tarpeekseen ja sammui (totuuden nimissä, se ei ollut hänen syynsä vaan ulkoisen jäähdytinjärjestelmän, jonka sulake oli palanut ja siksi moottori ylikuumentunut). Ihmiset seurasivat meitä, kun äänettöminä kelluimme päälaiturin ohi. Puolessa välissä poijuriviä käänsin veneen rantaan päin. Keihänen kiinnitti poijuhaan, säikäytti naapurit (jotka eivät kuulleet tuloamme) hyvää päivää -toivotuksellaan, tallusti keulaan ja astui laiturille niin muina miehinä, että monet taisivat luulla, että tapanamme on aina sammuttaa moottori landauksen ajaksi.
Kuva 1: Matkalla Elisaareen (Minä, Niki, Toni).Kuva 2: Minä tähystän, Toni ohjaa.Kuva 3: Tesla parkissaKuva 4: Keihänen hankkii illallista
—
Kuten useimmissa kaupungin omistamissa virkistysalueissa, niin täälläkin on grillikatos. Ja siellä missä on grillikatos, siellä on myös suuria persoonia. Olemme kolmena kesänä istuneet iltaa Haminasta tulleen puheliaan herrasmiehen kanssa. Hän omistaa rautaveneen, joka pystyy ajamaan paksun jääkerroksen läpi (katso video ja usko). Viimeksi kun Keihäsen kanssa tapasimme haminalaisen, pohdimme pitkälle pikku tunneille asti, mitä tämä laittaisi päälle ensitreffeille, jotka oli sovittu seuraavaksi päiväksi Hankoon. Muistaakseni päädyimme siihen, että rumat ne vaatteilla koreilee, mutta tukka on hyvä pestä – shampoolla.
Elisaaressa on kolme puulla lämmitettävää tilaussaunaa, kaksi rannalla ja yksi pihamaisemassa. Meidän lempi saunamme sijaitsee satamaan johtavan kapeikon varrella. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jos ottaa hiukankaan kovemman vauhdin hypätessään laiturilta veteen, niin voi päätyä ohiajavan veneen kannelle. Siksi se sopii parhaiten uikkareissa uijille tai itseään esitteleville (en aio paljastaa kumpaan kategoriaan venekuntamme kuuluu, sanon vain, että uikkarit eivät kesään kuulu).
Kuva 5: Matkalla saunaan (Minä, Niki, Toni)Kuva 6: Saunan jälkeen Toni yleensä hyppii silkasta ilostaKuva 7: Matkalla saunasta (Niki, Toni, Keihänen)—
Suojaisampaa poukamaa kuin Elisaari saa etsiä (eikä luultavasti löydä). Kerran Keihäsen kanssa päätimme olla menemättä Elisaareen. Päädyimme Inkoon edustalla kolmen myrskyrintaman risteykseen ja jouduimme hätärantautumaan lähimpään mökkilaituriin. Märkinä juoksimme mökin verannalle kuivattelemaan. Ketään ei ollut kotona. Riisuin märät päällysvaatteeni ja kuivattelin sen aikaa, että myrskyt menivät ohi. Kaksi päivää myöhemmin Keihänen ihmetteli kenen takki roikkui veneemme naulakossa. Olin epähuomiossa ottanut väärän takin mökistä mukaani. (Kiitos suojasta ja anteeksi pakotetusta vaihtokaupasta.) Enää emme tee samaa virhettä vaan pysähdymme Elisaareen joka kerta.
Kuva 8: Elisaari hiljeneeBonuskuva: Basilikamme Hjördis ja Ukin kiikarit
