Rödhamn
59°59,1′ N 20°06,2′ E
Ääniraita: Harry Brandelius – En sjöman älskar havets våg
Landauspaukku: Satamaravintolan terassi (kuva)
Mukana: Keihänen (vaimo), Toni (veli), Riina (käly), Tesla (vene)
Saapuminen
Purjehdimme Rödhamniin Ruotsin puolelta. Napakalla laitamyötäisellä Ahvenanmeren ylitys sujui muutamassa tunnissa (video: Keihänen kesyttää Ahvenanmeren, Toni pohtii kenties seuraavaa shakkisiirtoa). Kun saavuimme satamaan, oli se täynnä veneitä. Redilläkin muutama. Kiertelimme aikamme, kunnes huomasimme laiturinnokassa miehen huitovan, että siellä olisi vapaa paikka. Täydellistä.
Saimme veneen kiinni. Samassa laiturille lompsi toinen mies, joka kertoi kipakasti Keihäselle, ettemme voineet jäädä siihen. Tämä puoli oli varattu venekerholaisille. Keihänen selitti, että meidät oli juuri ohjattu tähän. Tilanne oli hämmentävä, emme tienneet kumpaa uskoa, huitojaa vai lompsijaa. Neuvottelut jatkuivat sekavissa tunnelmissa. Mies ehdotti, että siirtäisimme veneen toiselle puolelle laituria, jossa oli paikka. Mutta se oli tuulen puolella aivan rantakallion vieressä, Keihänen selitti, emmekä luultavasti selviytyisi vanhalla moottorillamme sieltä ehjin nahoin pois. Lopulta mies lompsi turhautuneena pois. Ja me jäimme paikallemme pohtimaan olimmeko kenties olleet liian omapäisiä ja ennen kaikkea keitä nämä mystiset huitoja ja lompsija -miehet olivat.
Aamulla kun samainen lompsija-herrasmies kiikutti uunituoreet sämpylät veneellemme, ymmärsimme, että meidän olisi pitänyt kuunnella häntä, eikä satunnaista laiturilla huitojaa. Mutta miehen leveä hymy viesti, että kaikki oli taas hyvin.
Kuva: Tesla väärällä paikalla
Söpöilyä
Söpöily kuuluu saaristoon. Ja jos jotkut sen osaavat, niin ahvenanmaalaiset – jopa paremmin kuin ruotsalaiset. Se näkyy kivessä, jossa lukee yhdellä puolella ”Käännä minut” ja toisella ”Kiitos, se teki hyvää” (kuva). Sämpyläpussissa, joka tuodaan aamulla veneeseen, jonka kylkeen on piirretty päivän sääennuste ja hymyilevä aurinko (kuva).
Ja juuri kun on ratkeamaisillaan kaikesta söpöydestä, kantaa luonto kortensa kekoon ja vie söpöilyn aivan uudelle tasolle: satamakahvion etuoven karmin ja katon väliin on pesiytynyt lintuperhe. Jokaista terassivierasta tervehtii isä- ja äiti-lintu kauniilla laulullaan poikasten säestäessä pesän uumenista suloisilla piipityksillään. (Joku kyynikko väittäisi, että poikasilla on nälkä ja vanhemmilla hätä, kun reviirillä tömistelee satamallinen saappaita. Pöh, sanon minä. Nämä linnut ovat vieraanvaraisia ahvenanmaalaisia.)
Terassi
Terassilla istuessa kannattaa olla tietoinen siitä, että jos säilyttää puhelintaan löysien housujen löysässä etutaskussa ja nostaa jalan viereiselle penkille rentoa asentoa hakien, niin puhelin todennäköisesti tippuu taskusta ja sujahtaa terassilankkujen välistä mereen. Kun näin käy, kannattaa ainakin varmistaa, että on sellaisen vaimon seurassa, joka kuulee plumpsahduksen, ja ennen kuin itse ehdit sanoa ”Eiköhän oteta vielä toiset… ” on jo vääntäytynyt rakennuksen alle ja naarannut puhelimesi kuiville.
Kuva: Pelastettu puhelin suolaelvytyksessä.
Radiomajakka
Kävelimme polkua pitkin ylös kallion laelle. Näkymät olivat komeat. Näimme mistä olimme päivällä tulleet. Kukkulaa hallitsee Radiomajakka: komea pala suomalaista veneilyhistoriaa, jossa vahaiset miehet edelleen puurtavat väsymättöminä työnsä parissa.
Kuva: Radiomajakka
Kuva: Työmiehet vahasta
Kuva: Toni ja tuulimyllyt
Sauna
Rödhamnin puulämmitteisessä tilaussaunassa saa yhdet Saaristomeren parhaimmat löylyt. Kiuas on oikean kokoinen ja vesihöyry leviää tasaisesti ja pehmeästi saunahuoneen joka nurkkaan. Lauteet ovat tarpeeksi korkealla, eikä töppösiä palele. Auringonlaskunäkymä ja uimaportaat naulaavat pisteen iin päälle.
Kuva: Keihänen ja suomalainen burka
