Aspö
59°57,1′ N 21°37,0′ E
Ääniraita: 22-Pistepirkko, Birdy
Landauspaukku: Kallion laella, lahden toisella puolella.
Mukana: Keihänen (vaimo), Toni (veli), Riina (käly), Tesla (vene)
Saapuminen
Lähestymme Aspötä idästä päin. Jylhät kalliot nousevat veneen molemmin puolin. Tunnen itseni pieneksi. Samaistun viikinkeihin. Jostain syystä, kun ajattelen viikinkejä, näen heidät pienessä veneessä, pieninä, suuren luonnon armoilla. Valkoinen kirkko ja joitakin mökkejä alkaa hahmottua rannassa. Yhdestä tupruttaa savua. Kenties saamme vielä tuoretta savukalaa. Lahden poukamassa on useita veneitä redillä. Mahdammeko mahtua laituriin.
Rantautuminen
Kiinnitymme huoltolaituriin. Voimme jäädä, mutta aamulla pitää olla hereillä ja antaa tilaa yhteysalukselle. Naapurin purjevenettä asuttaa tummaihoinen mies lastensa kanssa. Hän tervehtii meitä iloisesti selvällä Turun murteella ja kertoo, että saunavuoroja saattaa vielä olla vapaana. Sydämessäni läikähtää lämpimästi. Onnistunut integraatio.
Luontopolku
Päätämme vetreyttää raajojamme ja patikoida kalliolle, lahden toiselle puolelle. Keräämme piknik-kassiimme kuohuvaa ja pientä suolaista. Saamme kioskilta luontopolun kartan. Kylätiellä vastaan ajaa mönkijä. Tervehdimme toisiamme. Polku kiemurtelee jyrkkänä sekä tasaisena, kivisenä, metsäisenä ja kukkaisena. Nenään osuu lanta, kesä ja kasvit. Laskeudumme laaksoon ja kipuamme kalliolle. Toisella puolella näkyy kyläsatama ja toisella ulappa.
Ruokailu
Rannassa on muutama pöytä ja niiden äärellä ihmisiä. Päätämme syödä maissa. Valmistelemme ruoat veneessä ja kannamme rantaan. Katamme pöydän. Kasaan lautaselleni tilli-sitruuna-perunoita, kevätsipuli-basilika-tomaatti-mozarella-salaattia balsamico-vinegretellä, päällystän ruisleivän paksulla voikerroksella ja puristan satamakojusta juuri hankitun savukalan päälle sitruunaa. Kaadan lasiin kylmää Rieslingiä, niin että lasi huurtuu. Katson lautastani ja pöytäseuruettani. Sydämessäni läikähtää jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä. Kiitollisuus. Kohotan maljan ja olen juuri sanomaisillani jotain hempeämielistä kuten: Tällaista elämän kuuluu olla. Tai: Kiitos, että saan jakaa kanssanne tämän hetken. En kuitenkaan ennätä avata suutani, kun tunnen jotain märkää korvallani. Voi harmi, alkaa sataa. Mutta ei sentään, taivas on kirkas. Mitä nyt muutama lokki… Ymmärrän. Olen saanut kakkaa päälleni. Tunnen häpeää. Lokin kakka on hipaissut korvaani ottanut kimmokkeen olkapäästäni ja roiskunut lasiini ja lautaselleni. Lintuhan ei erikseen virtsaa, vaan sen uloste sisältää sekä pissaa että kakkaa. Ja vaikuttaa siltä, että tämä lokki on pidätellyt koko päivän juuri tätä tilaisuutta varten. Katson samentunutta viiniäni ja kellertävässä nesteessä lilluvaa kalafileetäni. Rannalta, kalavajan terassilta, alkaa kuulua melankolista haitarimusiikkia. Hetken päästä siihen yhtyy hieman ylempää kuuluva viulu. Lainaan Keihäsen lasia, nostan maljan, ja juon sen tyhjäksi. Skål.
