Venerannan kahvilan ikkunapöydässä supatetaan: ”onko tuo…” Onhan hän. Elastinen eli Kimmo Laiho on tehnyt muistijäljen suomalaisiin, toisiin räpillään ja toisiin ihan vain positiivisella persoonallaan.
Työteliäällä miehellä on kuitenkin joskus vapaata, kuten nyt, kun hänet bongataan venesatamassa. Tosin eipä kesäkään pelkkää lomaa ole. ”Heinäkuu on hyvä: kun muut on lomalla, puhelin soi vähemmän, joten mähän olen silloin rauhassa studiolla.”
Lisäksi keikkojakin pukkaa, joten ihan täyttä rauhaa ei sentään ole. Jonnekin väleihin kuitenkin mahtuu harrastuksia, uusimpien joukossa veneily.
Kesä 2017 meni Finnmaster Husky R6:lla lajiin tutustuessa, kesä 2018 vähän isommalla Finnmaster T7:llä. Veneet ovat ns. ”sponssiveneitä”, eli valmistajalta pariksi kesäkuukaudeksi käyttöön saatuja ja siksipä tästä meillekin vinkattiin. Mutta ei se mitään. Kiinnostava kuulla ajatuksia uudesta harrastuksestaan kiinnostavalta persoonalta, joka on aloittanut veneilyn vähän eri iällä kuin yleensä. Ei keski-ikäisenä tai eläkkeelle jäädessään, vaan keskellä ruuhkavuosia.
Tunnelmallista arjesta irtoamista
Toisille veneet tulevat mukaan jo perheen myötä lapsena, mutta ei Kimmolle. ”Moottoritien varrella” kasvaneena veneily ei ollut hänen perheelleen lähellä. Kummisedällä tosin oli saarimökki Turun saaristossa. Jotain kertoja siellä tuli oltua vesillä: veneiltyä ja vesihiihdettyä. Sen suurempaa veneilykokemusta taustalla ei ollut.
Tilanne muuttui vuonna 2017 Itä-Helsinkiin meren rantaan muuttamisen yhteydessä. ”Tuli fiilis, että kun on oma laituri, niin jos ei ole venettä, se on täydellistä haaskausta. On pakko ainakin kokeilla, oisko se mun juttu.”
Olihan se. Selvästikin nautiskelijan ja tunnelmoijan henkisenä ihmisenä Kimmo innostui heti, ja rupeaa nytkin kaunopuheiseksi.
”Se miten kaupunki, koko Helsingin alue ja itäpuolen välitön saaristo tässä lähellä… Minkä vaikutuksen se teki heti, miten eri perspektiivistä näkee maailman. Se oli tosi vaikuttavaa.”
Aiemmin Kimmo oli kokeillut moottoripyöräilyä. Se ei vienyt samalla tavalla mukanaan, eikä ajelemaan tullut kovin helposti lähdettyä. Veneily sen sijaan on tuntunut rauhoittavammalta ja siksi tehnyt isomman vaikutuksen. Pari tuntia vesillä illalla tekee jo ihmeitä.
Kohteita ovat olleet Helsingin ja Sipoon edustan sekä rannikon paikat, ja pisimmillään Porvooseen. Toiveissa olisi ehtiä tehdä jatkossa joskus pidempääkin reissua ja vaikka yöpyä perheen kanssa veneessä.
Sitä ajatellen daycruiser-vene tuntuu juuri sopivalta. Retkeilymahdollisuuksia on, T7:ssa jopa pienen lapsen mentävä pistopunkka keulasängyn lisäksi. Pientä ”leirielämää” voi viettää.
”Meillä ei ole mökkiä tai muuta tällä hetkellä, niin tällä saa sopivasti irti arjesta -tunnetta.”
