Alumiiniveneiden kestosuosikin tapa nimetä iso osa mallistostaan vaatekokojen tyyliin on aika kuvaava – ainakin jos ajattelee perinteiseen äijätyyliin.
XXL on yleensä enemmän kuin tarpeeksi, mutta sitä voidaan kantaa silti ylpeän rehvakkaasti. Joissain tehtävissä iso koko on ihan oikeasti tarpeen.
XL on vähän useammin jo ihan täyttä asiaa ilman ylimääräistä massaa. L taas on yleisin, tietynlainen peruskoko. S on ehkä toisten silmään vähän pieni. Ehkä ajat ovat silti muuttuneet, ettei pienempikokoisia enää niin vähätellä.
Entäs mikä tämä M on? Se selviää nyt, kun Buster tuo uuden M-mallin. Se jatkaa vuotta aiemmin tulleen ja Nettiveneen Taukopaikassakin koeajetun uuden Buster S:n jalanjäljissä. Tyyli on pitkälti sama kuin uudessa S:ssä, tosin 34 cm pidemmissä kuorissa ja keskimäärin 10 heppaa tehokkaammilla moottoreilla.
Lähivesien kuormajuhta M1, isompaan menoon M2
Eniten yhdennäköisyyttä on yhdellä pulpetilla varustetuissa malleissa S1 ja M1. Niitä ajetaan takapenkin oikeasta eli styyrpuurin puoleisesta reunasta. Veneen lattia eli turkki on vakiona valtavan tilava, M1:ssä vieläkin tilavampi. Siinä kulkevat isot mökkireissu- tai remonttikamppeet.
Heittokalastus on myös helppoa, kun veneet ovat kokoisikseen kohtuullisen vakaita. Veneet saa varusteltua kunnon kalaveneiksi keulan sähkömoottoria, heittotasoa ja kalastusistuinta myöten. Täysin varusteltunakin paino jää kaikkineen reiluun 500 kiloon, jolloin jarruton traileri riittää.
Lyhyt koeajo M1:llä kertoi sen olevan hurjan tilava ja mainion vakaa laite. Oikeassa takanurkassa istuminen ei paljoa veneen asennossa tunnu. Tuulensuojaa yksinäinen kapea pulpetti pikku tuulilaseineen ei kovin paljoa tarjoa.
Silloin tuleekin kysymykseen tuplapulpettimalli M2, josta varsinainen koeajo tehtiin. Siinä tuulilasit ovat selvästi suojaavampaa sivuille jatkuvaa mallia. Lisäksi pulpettien väliin saa todella suositeltavan välioven, joka viimeistelee tuulensuojan. Lisävarusteena saa myös peräosan peittävän kuomun mukavoittamaan muun muassa sadesäillä ajoa.
M2:ssa tulee myös Buster Q -näyttö karttaplottereineen vakiona. M1:n pikkupulpettiin se ei mahtuisikaan. Tämänkin myötä M1 tuntuu enemmän lähivesien kalakaverilta tai kuormajuhdalta.
M2 tuo lisähintaa M1:een verrattuna 2000 euroa. Tuolla hinnalla siis vaikuttaisi saavan selvästi lisää monikäyttöisyyttä ja mahdollisuuksia isompienkin vesistöjen pidempiinkin ajomatkoihin. Miten M2:n rahkeet riittävät?
Tukevuutta ja tilaa
Kyytiin astuessa huomaa veneen varsin hyvän vakauden. Kyllä se sentään vähän keikahtaa, kun sivulta astuu, mutta kolmekaan henkeä reunalle ei saa sitä lähellekään haukkaamaan vettä.
Keulasta ja perästä on hyvät tasot, joihin astua ensimmäinen askelma sisään tullessa. Seuraavat askeleensa saa aseteltua penkin viereisiin jalansijoihin, jotta pehmusteet eivät kuraantuisi kengistä. Lisäapua tuovat haluttaessa lisävarusteiset toinen keulakaide ja vesihiihtokaari. Vasen keulakaide ja takapenkkiläisten sivukaiteet ovat vakiona.
M2:ssa on keulaosassa vasemmalla keskipitkä istuin-vapalaatikko. Se kaventaa etutilan turkkia enimmillään kolmisenkymmentä senttiä verrattuna perus-M1:een. Silti tuota lattiapinta-alaa on oikein ruhtinaallisesti.
Kannellista säilytystilaa ovat keulapenkin keskisuuri lokero, hanskalokero matkustajan pulpetissa sekä tila takapenkin alla. Tuo peräpenkin tila on puolitäynnä bensan irtotankkia ja akkua. Hanskalokeroa lukuun ottamatta säilytystilat ovat lukittavissa. Sen sijaan monista veneistä löytyviä erillisiä köysibokseja aivan keulassa tai perässä ei ole lainkaan.
Kulku keulaosan ja perän matkustamon välillä on kohtuullisen helppoa, vaikka lisävarusteinen väliovi onkin kaksiosainen. Sen alaosa pysyy kätevästi magneetin avulla paikallaan auki-asennossa. Ajossa alaosa taas on kiinni lukonkielellä. Kalteva yläosa taas pysyy itsestään kiinni ajon aikana.
Kurottelua kohti ajonautintoa
Ajoasento on jopa turhan tilava. Pulpetin ja penkin väliin on jätetty isosti tilaa, ehkä siksi että siinä voi kääntyillä vaikka kalastellessa. Samalla menetetään ajomukavuutta ja veneen hallitsemisen tunnetta, kun hallintalaitteisiin joutuu kurkottelemaan. Kuomukotelon päälle tehdystä selkänojastakaan pääse nauttimaan. Se on sitten lähinnä matkustajia varten.
Hyvänä puolena pulpetin ääressä on helppo kääntyillä ja sieltä liikahdella muualle veneeseen. Seisten ajaminen kyllä onnistuisi vähemmälläkin tilalla, mutta ei tämä ruhtinaallinen tilavuus siinä haittaakaan. Hallintalaitteet ovat juuri riittävän korkealla, ettei tarvitse kyyristellä. Tuulilasin kaiteesta saa tukea.
Tukea on hyvä saadakin, sillä Buster M2 on yllättävän hieno menijä kovemmassakin kelissä. Venettä ajettiin kahdessa yhteydessä: kesällä tuulisella isolla järvenselällä ja syksyllä tyynellä merellä, jossa tuli isojen laivojen peräaaltoja. Molemmissa vene tuntui kuin kokoistaan isommalta.
Järvenselällä lyhyet ja parinkymmenen sentin korkuiset aallot eivät täräytelleet kovin pahasti, vaan menossa oli jykevää etenemisen meininkiä. Vene käyttäytyi yllätyksettömän asiallisesti. Takana istuessa aallot eivät tunnu paljoa, vaikka keulaa ne välillä töytäisisivätkin.
Samaa yllätyksettömyyttä oli myös pitkissä ja korkeissa laivojen peräaalloissa, vaikka niistä saatiin kunnolla ilmaa. Silti laskeutumiset tapahtuivat tukevan tuntuisesti. Aalloista ei pelkästään selvitty, vaan niistä oli helppo nauttia. Kuvaaja yritti näyttää, että valmista on, voi lopettaa. Minä kuitenkin vain jatkoin seuraavien aaltojen metsästystä…
Näin ei todellakaan käy monia alle viisimetrisiä veneitä koeajaessa. Buster M:n kanssa on hyvin helppo päästä sinuiksi. Sekä sen hallintalaitteet että käytös ovat loogisia ja turvallisen tuntuisia. Siinä on jykevän alumiiniveneen lujuutta, muttei joidenkin vielä jykevämpien kömpelyyttä.
Busterhan ei ole aluveneiden maailmassa niitä ronskeimpia, vaan enemminkin kevyemmästä ja käyttäjäystävällisemmästä päästä. Käyttäjänä tästä on helppo nauttia.
