Huippunopeudella AMT muuttuu hieman herkäksi, mikä johtunee kohtuullisen kapeasta vesilinjasta veneen noustessa korkealle vedessä. Tämä yhdessä keveän keulan kanssa tekee veneestä herkän kallistumaan sivutuuleen. DC 200 on siksi huippunopeudellaan tiukoissa kaarteissa jonkin verran rauhaton, mutta matkanopeudella tätä ei ilmene ja perä pysyy radallaan kuin juna kiskoilla.
Emme mitanneet AMT 200 DC:n melutasoa, mutta aivan parhaiden tasolle ei yhdistelmä hiljaisuudessa pääse. Melu on melko kova ja etenkin huippunopeudella Honda huutaa lujaa. Matkanopeudellakin ääntä joutuu hieman korottamaan keskustellessa, vaikka tuulilasi suojaa hyvin pahimmalta viimalta.
Kuljettajan paikka vaikuttaa hieman ahtaalta, mutta tavarat ovat hyvässä järjestyksessä. Ainut nykyveneilyn kannalta hankala seikka on karttaplotterin sijainti kovin kaukana istujan silmistä.
AMT 200 DC:n kajuutta on pieni. Kaksi henkeä nukkuu kajuutassa kyllä yhden yön, mutta jo toisena pitää väsyttää kovasti, että sinne viitsii kömpiä. Tosin DC-veneet eivät kovin usein olekaan matkakäytössä, vaan kajuutta palvelee lähinnä tavaroiden säilytyksessä.
Kajuuttaan päästään keskellä olevan liukuoven kautta. Oveen on muotoiltu portaat keulakannelle. Kulku on hieman hankala, mutta eipä siinä koko ajan trampatakaan. Veneessä on kemiallinen wc, mutta hankalassa paikassa käytön kannalta.
Peräsohvan keskelle saa pöydän, jolloin veneeseen syntyy mukava kuuden hengen istumaryhmä. Avotila onkin AMT:n parasta antia, se on tilava ja mukava.
Kokonaisuutena AMT 200 DC on hauska vene, joka vastaa lajityyppinsä vaatimuksia. Kuljettajalta se vaatii hieman tarkkuutta, mutta hyvä työnlaatu ja pääasiassa erinomaiset tilaratkaisut tekevät siitä hauskan retkiveneen.
Tiivistelmä Vene-lehden artikkelista 4/2011
Osta ja lue koko juttu AMT 200 DC - esittelystä
