Veneissä varsin harvoin tulee vastaan selvästi hyödyllisiä uusia ratkaisuja, joiden voisi kuvitella yleistyvän tulevaisuudessa. Ruotsalainen jykevien alumiiniveneiden valmistaja Arronet saattaa kuitenkin nyt näyttää suuntaa uusilla malleillaan. 23,5 Surprise ja koeajettu 24,5 Surprise taklaavat pienten ja keskikokoisten hyttiveneiden ikuisuusongelmat eli tärinät ja melun.
Jokainen pikku koppiveneellä aallokkoon ryskyyttänyt tietää, miten koppi tärisee ja hälisee aaltojen iskiessä runkoon. Monessa veneessä tärinät alkavat jo moottorin käynnistyksessä, varsinkin sisämoottorisissa ja sisäperämoottorisissa dieseleissä. Miellyttävä äänimaailma palaa vasta kun moottori sammutetaan.
Varsin hyviä meluttomuusratkaisuja on kuultu jo jykevissä uusissa hyttiveneissä, jotka on varustettu perämoottorilla. Nettiveneen koeajoissakin meluttomuutta on ehditty hiljattain kehua Bella 700 RAIDissa ja Nord Star 24 Outboardissa. Niissä kuusisylinterinen tyylikkäästi käyvä perämoottori kaukana perässä on pitänyt moottoriäänet hiljaisina, mutta aallot silti rysäyttävät.
Arronet Surprise sen sijaan on eristänyt koko kabiinin veneen rungosta. Hytti lepää kumityynyjen päällä, jotka näkyvät noin sentin paksuisina myös veneen ulkopuolelle. Ovelan ratkaisun ansiosta se on jo ehditty valita esimerkiksi messujen parhaaksi retki- ja yhteysveneeksi Helsingin Vene 17 Båt -messuilla. Odotukset ovat siis korkealla.
Ei toivota tervetulleeksi
Arronet näyttää harvinaisen jykevältä työveneeltä, josta on hupi ja mukavuus kaukana. Sen kaikki yksityiskohdat ovat todella jämerän oloisia. Kaiteet, knaapit, säilytyslokerot ja hytin ovet ovat täyttä tavaraa.
Ovet ovat käyttöä ajatellen jopa liiankin jämäkät. Etuoven hieman piilossa ylhäällä olevaa kahvaa pitää kääntää tosissaan, jotta se aukeaisi. Sitten ovea raotetaan yläreunastaan, jonka jälkeen se liukuu alaosan kiskolla sivulle. Lapsia tai ensikertalaisia ei voi tuosta vain lähettää ensimmäisinä veneeseen, vaan kipparin on mentävä ensimmäisenä.
Takaovi on perinteisempi liukuovi. Myös sen liikuttaminen vaatii silti päättäväisyyttä. Takaovessa ei ole lukkoa, vaan se varmistetaan käännettävällä salvalla sisältä. Lukittuun veneeseen pitää siis tulla etukautta. Toisaalta iso perämoottori ja sen sivuille tulevien pitkien uimatasojen puuttuminen pitää huolen, että perä edellä tätä ei laituriin kannata tuodakaan.
Jos ovet ovat jähmeitä, kattoluukku vasta onkin. Sen liikuttaminen vaatii puurtamista kaksin käsin. Sen varmistaminen kiinni tehdään nepparillisilla tarranauhoilla. Ratkaisu tuntuu heppoiselta veneen muuhun jykevyyteen nähden. Toisaalta eipä jähmeä luukku itsestään mihinkään lähde liikkumaankaan.
Sisätilat ovat karun näköiset. Mitään kummempaa ylellisyyttä ei tyylissä ole, vaan sisustus on mustaa ja harmaata, haalarihommiin tehdyn näköistä. Hytin katossa on putkia, joista saa kovassa kelissä hyvin kiinni, mutta niihin lyö myös helposti päänsä. Hyttiin ulkoa tullessa taas pitää varoa korkeita kynnyksiä. Myös muutamissa muissa kohdissa on mahdollisuuksia satuttaa itseään. Puolen päivän mittaisen koeajon aikana toimittaja onnistui lyömään päänsä ja kuvaaja säärensä.
Siinä Arronet Surprisen huonot puolet sitten suunnilleen olivatkin. Kun pääsee vesille, kaikki on hyvin.
Hyvät hyssykät
Jo moottorin käynnistys yllättää. Veneeseen maksimikokoinen 300-hevosvoimainen Suzuki pyörähtää käyntiin vain juuri ja juuri havaittavasti. Sen jälkeen on lähes aavemaisen hiljaista.
Käyntinopeusmittarista tekee mieli varmistaa, että onhan kone tosiaan käynnissä. Ääntä ja värinöitä ei tule käytännössä ollenkaan. Selvästi kovin ”meteli” tulee pohjaan liplattavista laineista.
Vedon päälle laittaminen saa aikaan pienen pieniä värinöitä ja ihan hitusen ääntä. Silti kovempi ääni tulee vakiovarusteisen Webaston lämmityksestä tai tuuletuksesta. Hienoa varustetta ei tohtisi äänen takia käyttää vasta ennen kuin on pakko. Tuuletuksen teho ei myöskään ole kesäkuumalla kummoinen, joten parempi on pitää ovia tai kattoluukkua auki. Tosin silloinkin tulee ääntä…
Kunnolla moottoriääniä saadaan kuuluviin vasta kierroksia nostamalla. Liukuun puolitoistatonninen alumiinivene nousee 300-heppaisella varsin kevyesti, ja vauhtiin päästyä onkin sitten paljon mahdollisuuksia. Joko voi kruisailla 25 solmun tienoilla, jolloin matkanteko on hiljaista kuin parhaissa luksusautoissa. Tai sitten tykitellä reilua 40 solmua. Silloin moottorin karjuntaa jo vähän kuuluu, mutta äänitaso on huippuvauhdeissakin edelleen kohtuullinen, kuin normaalimmissa uusissa koppiveneissä 25 solmun matkavauhdeissa.
Poikkeuksellisinta kuitenkin on hytin räminöiden puute jopa nypyttävään vasta-aallokkoon ajaessa. Yllättävät sivuaallot sentään joskus kumahtavat hieman lujempaa. Enimmäkseen rungosta kuuluvat äänet ovat minimaalisia verrattuna moottoriin ja tuulen suhinaan.
Isoin häiritsevä ääni vastatuulessa meinaakin olla tuuli. Tuuletusaukkojen sulkeminen auttaa jonkin verran. Hiljaisuuden takia myös muut äänet alkavat häiritä. Hytissä oleva pöytä meinasi hieman äännellä, joten sitä liikautettiin hieman. Välillä myös etuovesta meinasi kuulua minimaalista pikku ääntä. Yleinen meluttomuus tuppaa siis johtamaan jopa turhanpuoleiseen hifistelyyn ja nirppanokkailuun.
