Moni meistä käyttää venettä lähinnä kauniilla säällä huviajeluun. Sääennusteesta on katsottu tarkkaan, koska lähdetään vesille. Kohteena on ulkoilusaari tai naapuripitäjän rannan terassit. Yleensä mennään päiväksi, mutta ehkä joskus voisi jäädä veneeseen yöksikin.
Veneily on silloin arvokasta laatuaikaa, joka myös saisi tuntua arvokkaalta. Karu pikku alumiinivene ei vastaa ihan tätä nautinnollista arvokkuutta. Joten mitä jos hankkisi kesäpäivien nautintolaitteeksi veneen, joka on tehty nimenomaan kesäpäivistä nauttimiseen?
Daycruiser on nimensä mukaisesti päiväkruisailulaite, ja vielä aika päheä sellainen. Ulkoisessa tyylissä on vauhdikasta ja arvokasta sporttisuutta, sisustassa on panostettu mukavuuteen. Mutta nimensä vastaisesti sellaisen keulassa voi myös yöpyä. DC:n keulatila on kyllä varsinaiseen asumiseen vähän ahdas. Toisilla se on lähinnä tavaroiden säilytyspaikka, toisilla kemiallisen WC:n sisältävä vessatila.
Sitten päästään hintaan. Uudet suomalaisvalmisteiset DC:t maksavat helposti vähintään 30 – 40 000 euroa, ja sitten vielä perämoottorit päälle. Esimerkiksi suosittu hieno Flipper 640 DC alkaa noin 35 000 eurosta ilman moottoria.
Vähän toinen maailmansa on ollut jenkki-daycruiserit, joissa mouruavat isot ja bensanjanoiset sisäperämoottorit. Sellainen näyttää ja kuulostaa monen silmään makealta. Kulutus ja ylläpitokustannukset taas voivat mietityttää ihan hyvästä syystä. Lisäksi ostohintakin tuppaa olemaan kalliimpi kuin luotettavassa maineessa olevilla suomalais-daycruisereilla.
Tässä tulee kuitenkin vene, joka voisi yhdistää molempien parhaat puolet. Baylinerin tuore VR5 Cuddy -daycruiser on saatavissa nyt myös perämoottorilla. Tyyli on jenkkimäisen äijämäisen makea, moottori on järkevä ja hinta todella kohdallaan. Perusvarusteilla tämä vene 115-heppaisella moottorilla maksaa 35 000 euroa. Eli saman mitä suomalaiskilpailijat ilman moottoria! Onko tässä vuoden huvivenediili?
Makeaa elämää laiturissa
VR5 näyttää hyvältä ja houkuttelevalta. Muhkean näköiset penkit ja takaosan auringonottotaso kutsuvat nautiskelemaan. Ensivaikutelma myös pitää paikkaansa. Laiturissa ja hitaassa ajossa on tosi miellyttävää oleskella veneen kaikilla paikoilla.
Kuskin penkki oli koeajoveneessä lisävarusteinen todella mukava säädettävä ja käännettävä kuppipenkki. Sen kääntää laiturissa oltaessa mielellään muita veneessä olijoita kohden.
Muita yleisfiilistä nostavia lisävarusteita olivat myös muun muassa tiikkinen kansi ja kuomu. Makeavesijärjestelmän ottamalla saa hanan ja lavuaarin etumatkustajan eteen sekä takakannelle suihkun. Suolaisen uimareissun jälkeen pikku huuhtaisu voi tehdä hyvää.
Etuosan makuutilassa voi pitää lisävarusteista kemiallista WC:tä, jos ei halua jatkuvasti kärsiä vessahädästä tai käydä satamissa. Sen saa onneksi piiloon matkustamon alle, joten tila toimii myös muuna kuin vessana. Sohva-asennossa keulassa istuskelee jotenkuten muutama ihminen ja vuodeasennossa nukkuu melkein kaksi. ”Melkein, sillä yli 180-senttiseltä loppuu pituus kesken ja toisaalta keulan kapenemisen takia kaksi nukkujaa helposti potkii toisiaan.
Ulkona taas kulmasohvalla istuskelee tiiviydestä riippuen vähintään kaksi tai kolme henkeä. Sen saa yhdistettyä etumatkustajan penkin kanssa, kun kaataa selkänojan pois tieltä. Tällöin muodostuu oikein pitkä kulmasohva, jolla voi hengailla lisävarusteisen pöydän ääressä.
Selkänoja kaadettuna tämä paikka myös toimii mukavasti makoiltavana auringonottopaikkana, kunhan aurinko paistaa suunnilleen veneen takasektorista. Paikka nimittäin on tuulilasin takana alhaalla todella suojaisa. Ja se on lähinnä hyvä asia suomalaiset kesälämpötilat huomioon ottaen.
Toinen auringonottopaikka on tuulisemmassa paikassa takana ylhäällä, ”moottorikopan” päällä. Perämoottorimallissa siellä tosin ei ole moottoria, vaan hervottoman kokoinen säilytystila. Oikealla styyrpuurin puolella olevan kulkuaukon kansi on nostettavissa viistosti ylös mukavaksi pääntueksi. Tämä auringonottopaikka on siis huippumukava, tosin turvallisuussyistä kovassa vauhdissa siinä ei kannata olla. Silloin myös tuuli voi käydä kylmäksi.
Vähän viimeistelemätön perämoottoriversio
Auringonottotason alla oleva säilytystila näyttää hyvin, miten paljon sisäperämoottori veisi tilaa. Nyt ilman sitä tässä on lähes kuutiometrin ruuma, johon mahtuvat varmasti kaikki veneily- ja retkeilyvarusteet. Ainoastaan pientä sovittelua voi tulla pisimpien kalastustarvikkeiden kanssa, mutta toisaalta tila jatkuu matalana jonkin matkaa myös eteen matkustamon alle. Sitä voisi periaatteessa laajentaa myös vasemmalla paapuurin puolella olevaan säilytystilaan: näiden välinen väliseinä on vain ruuveilla kiinni eikä se ole kantava.
Vaikka ruuma on mahtavan iso, sitä ei ole kunnolla suunniteltu tavaroille. Lähinnä se on ylijäämätilaa. Tämän huomaa esimerkiksi tilassa kulkevista suojaamattomista letkuista. Siksi kannattaa vähän miettiä, miten ja mihin tilassa pakkaa tavaroita. Luukun avaaminen taas vaatii hieman takapenkin siirtoa ja voimakasta nostorykäisyä. Järjettömimpänä juttuna tila ei ole lukittava! Näppärä tekijä tietysti porailee ja rakentaa jonkin lukkosysteemin itse. Tällaiset asiat saisivat silti olla mietitty jo suunnittelupöydällä.
Perämoottori on todella takana uimatason perässä. Tämä johtuu ihan jo siitä, että näin sen saa nostettua ylös uimatason päälle. Näin sille ei ole tarvinnut kaivertaa tilaa veneen perusmuodosta. Toinen hyvä juttu on, että moottori alhaalla uimatasolla pystyy kävelemään puolelta toiselle. Liikkuminen tasolla on tarpeen esimerkiksi lisävarusteista kuomua kiinnittäessään tai vasemmalta matalalta laiturilta kyytiin tullessaan.
Huonona puolena takana pitkällä oleva moottori käytännössä estää takaa laiturilta kyytiin tulemisen. Tottunut pääsee selvin päin juuri ja juuri hyppäämään veneeseen moottorin ohi, mutta tottumattomalle ja lapselle matka on liian pitkä. Sääli, sillä tällaista venettä pitäisi muuten mielellään perä laituriin päin.
Keulasta kyytiin tuleminen on matalalta laiturilta vähän kiipeämistä, korkealta laiturilta helpompaa. Keulakansi on varsin hyvin karhennettua, joten ainakin kuivalla kelillä kengät jalassa pito on hyvä. Kyytiin pääsee tuulilasin keskeltä helposti, kunhan luukkua ei ole varmistettu sisäpuolelta kiinni. Keulatilaan johtava liukuovi toimii portaina etukannelta matkustamoon.
Helpointa kyytiin astuminen on sivulta matalalta laiturilta uimatasolle. Jos moottori on nostettu ylös uimatason päälle, niin silloin kulku on helppoa vain oikealta sivulta. Uimatasolta matkustamoon kun kävellään veneen oikealla puolella olevasta hyvästä kulkuaukosta. Auringonottotason patjan pieni osanen pitää napata pois nepparikiinnityksestään, jotta tiellä olevan kannen saa ylös ja tämän kulkuaukon vapaaksi. Kansi ei myöskään pysy auki yhtään kovemmassa aallokossa. Ärsyttäviä pikkupuutteita.
Hankaluutta tekee vähän myös, mikäli veneessä on lisävarusteinen katto. Auki ollessaan se on tankojen päässä paketissa ylhäällä. Se ei kuitenkaan ole niin korkealla, ettei siihen löisi päätään. Lisäksi katon heppoisista tangoista ei oikein voi ottaa kiinni, vaikka niitä mielellään käyttäisi kaiteina.
Lisää ärsyynnyksiä saa köysiä käsitellessään ja venettä laituriin kiinnittäessään. Veneen knaapit ovat aivan onnettoman pienet. Normaalit paksut köydet mahtuvat helposti vain kerran ympäri, jotenkuten sullomalla kaksi.
Näistä kaikista pikkuepäkäytännöllisyyksistä johtuen veneellä on hieman epävarma olo suunnata esimerkiksi vieraisiin satamiin tai ajaa yksin ilman osaavia apukäsiä. Pitää siis mennä porukalla kivoihin paikkoihin… ja sehän tietysti yleensä onkin kivointa!
Työläämpää ja epämukavampaa kovaa ajoa
Koeajossakin olo muuttui heti, kun yksin ajamisen jälkeen kuvaaja tuli kyytiin. Tämä vene on sosiaalinen tapaus. Kahdestaan se on erittäin hyvä, sillä molemmat pääsevät loistavaan tuulensuojaan heti ison tuulilasin taakse. T-paitakelit alkavat jo alle 20 asteesta, kunhan aurinko paistaa.
Takapenkillä tuulensuoja on paras keskellä, ihan vasemmassa reunassa hitusen huonompi. Kokonaisuudessaan kuitenkin tilanne on oikein hyvä verrattuna yhtään avonaisempiin veneisiin. Ja veneelle ominaisessa hitaassa kruisailussa esimerkiksi suojaisilla nopeusrajoitusalueilla voi tietysti hengailla varsin hyvin missä kohtaa venettä tahansa.
Kovempi vauhti onkin sitten hieman enemmän työn takana. Koeajoveneen 115-heppainen Mercury CT sai mouruta muutaman sekunnin, että vene oli liu’ussa parin hengen kuormalla. Isommalla porukalla se tuntuu varmasti vieläkin työläämmältä. Keula nousee koko liukuunnousuprosessin ajaksi myös niin korkealle, ettei eteen näe ollenkaan.
Sen jälkeenkin näkyvyyttä häiritsee valkoisen sisustan peilautuminen tuulilasiin. Onneksi sentään kuskin edessä tätä ongelmaa ei ole, sillä mittaristo ja sen päällinen ovat tummanharmaita. Vesillä pitäisi kuitenkin nähdä koko ajan hyvin myös etuviistoon.
Kun vauhtiin pääsee, 115 hevosvoiman kone liikuttaa VR5:tä oikein riittävästi. Huippuja saatiin kahden hengen kuormalla kelattua 34 solmua. Se tuntui veneen laiskanpulskeaan ajotuntumaan jo vähintäänkin riittävältä. Sopivan tuntuinen matkanopeus löytyi 23 solmun tienoilta. Moottori oli silloin miellyttävän kuuloinen 4200 kierroksellaan ja vene käyttäytyi oikein mukavasti matalilla pikkulaineilla.
Yhtään kovempi aallokko on sitten asia erikseen. Veneestä tulee pomppivainen ja heiluvainen, eikä se tunnu olevan ollenkaan kotonaan. Aaltoja ei niinkään lävistetä joidenkin nykyveneiden tyyliin, vaan enemminkin niiden yli pompitaan vaihtelevalla menestyksellä. Viistosti edestä tulevat aallot ovat pahimmat. Välillä runko räsähtää niissä kovaakin. Pientä räminää kuuluu koko ajan muutenkin. Joskus aallot kohahtavat laitoihin yllättävällä äänellä.
Tämä kovan merenkäynnin keskinkertainen käytös voi osittain johtua siitä, että vene on ensisijaisesti suunniteltu sisäperämoottorille. Se sijaitsisi paljon edempänä ja sillä varustettuna vene painaisi enemmän kuin koeajetulla pikkuperämoottorilla. Luultavasti tasapainoisempi painonjakauma vakauttaisi käytöstä.
Veneen varusteetkaan tosin eivät tykkää kovasta tuulesta ja merenkäynnistä. Ylös tankojen päälle pakattu katto heiluu tankoineen niin, että sen pelkää ajan mittaan irtoavan. Taka-auringonottotason tyynyt jopa puolittain irtosivat nepparikiinnityksistään kovassa ajossa ja tuulessa. Onneksi asian huomasi ajoissa, kun tyynyt nousivat pystyyn. Pari nepparia oli onneksi vielä siinä vaiheessa kiinni. Muuten niitä olisi joutunut hakemaan merestä. Samassa yhteydessä huomasin, että takasohvan penkkiosakin oli pompahtanut paikaltaan ja liikahtanut puoli metriä.
